perjantai 25. huhtikuuta 2008

Alkoholista asiaa

Viime aikoina on ollut jonkin verran alkoholillisia illanviettoja, ja negatiivisiä raskaustestejä olen tehnyt samassa tahdissa. Järjestyksessään kolmas negatiivinen raskaustesti tähän kiertoon on siis tehty, ja tekisi mieli sanoa itselleen, että usko jo. Tästä voisi muuten melkein tehdä taulukot, joista selviäisiä juhlien ja turhien raskaustestien välinen korrelaatio!

Edellisen kirjoituksen kysymykseen Kauankohan tässä taas pitää odotella seuraavaa negatiivista raskaustestiä? voisin siis nyt vastata, että ei kovin kauaa, vain siihen asti, kun on tiedossa seuraavat juhlat tai illanvietto. Nyt kun vappu on tulossa ja kuohuvaa jo valmiiksi kaapissa, niin silloin on ehkä seuraava tikkuunpissaamispäivä. 

Alkoholi on ilmeisesti asia, josta äidit, odottavat äidit ja haaveilijat ovat montaa mieltä. Yhtä mieltä kaikki varmasti ovat siitä, että se on haitallista sikiölle, mutta se vaihtelee, kuinka tulkitsee tiedon käytännössä. Jotkut eivät pidä pahana lasillista tai pientä tilkkaa viiniä, kun taas toiset eivät maista ollenkaan alkoholia raskausaikana. Voisin kuvitella, että nämäkin asiat ovat erinomaisia aiheita syyllistää muita (toki erikseen ovat päihdeäidit, jotka eivät hallitse tilannetta).

Olenkin pohtinut, olenko ennemminkin vapaamielinen vai neuroottinen alkoholin käytöstä näin yritysaikana? Keskustelupalstoja lukiessani olen huomannut, että jotkut vauvakuumeiset välttävät alkoholia kierron loppupuolella, mihin en itse ole tarkoituksellisesti ryhtynyt. Vaikka tämän kirjoituksen perusteella voisi kuvitella, että joka viikolle olisi juhlia, niin täytyy huomauttaa, että tämä on hyvin poikkeuksellista, ja voi olla kuukausia, jolloin en juo yhtään mitään alkoholillista. Nyt kun kuitenkin on ollut juhlia, olen tehnyt raskaustestejäkin, jotta voin juoda siiderin tai kaksi ilman pelkoa siitä, että voisin sillä ehkä pilata jonkun elämän alun. Vaikka ilmeisestikään mitään ei voi vahingittaa ennen kuin tietää olevansa raskaana (tosin epäsäännöllinen kierto aiheuttaa tähänkin omat pulmansa).

Ei siis mitään uutta auringon alla. Olen jokseenkin varma, että saan juoda vappukuohuvaa ensi viikolla, vaikka kovasti toivoisin, että täytyisi etsiä lasiin alkoholiton versio.

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Negatiivinen

Nyt on ne hetket kuukautiskierrrosta, kun viikonlopun lähestyessä on aika tehdä raskaustesti kuin varmistuksena, että on ihan sallittua tämän projektin osalta osallistua viinipullo(je)n tyhjennykseen juhlissa. 

Tässä siis faktat: kp 34, yksi viiva=negatiivinen. En usko, että omalla ajattelullani saisin hypnotisoitua vartaloni toimimaan siten, että kuukautiset siirtyvät, vaan sen täytyy johtua siitä, että tämä homma ei vain toimi. Lääkärin mielestä kaikki on kunnossa, ja vuosi on edelleenkin normaali aika odotella raskautumista. Kieltämättä on helpottavaa nähdä kuva munasarjoista ja kuulla, että normaalilta näyttää, mutta ehkä suurimpana ongelmana koenkin kalenteri-ihmisenä sen, että kierto voi olla 20-100 päivää ja ilmeisesti mitä vain siltä väliltä, ellen siis syö Terolut-pillereitä, jolloin voi aavistella kuukautisten ajankohtaa. 

Kauankohan tässä taas pitää odotella kuukautisia/seuraavaa negatiivista raskaustestiä/Terolut-pillereiden aloitusta/hermoromahdusta/että joudun taas menemään lääkäriin/että lääkärikin olisi sitä mieltä, että epäsäännöllisestä kierrosta on haittaa, jos toivoo raskautta?

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Mihin joukkoon kuulun?

Noin puoli vuotta ja aika monta negatiivista raskaustestia sitten jätin e-pillerit ostamatta. Tässä ajassa ei ole ehtinyt tapahtua yhtään mitään, joten en ole kertonut tästä suuresta pienestä haaveestani kenellekään, harvakseltaan vain kirjoitan tänne blogiini joitakin ajatuksia. Koska olen päättänyt avautua aiheesta mahdollisesti vasta sitten, kun on oikeasti jotakin kerrottavaa (että olen raskaana/virallisesti lapseton/jotakin muuta dramaattista), täytyisi sitä ennen ehkä etsiä sitä kuuluisaa vertaistukea ja juorukerhoa jostakin muualta. Nettiin siis!

Nopeasti vilkaistuna äidit, tulevat äidit ja äideiksi haluavat jaotellaan eri ryhmiin esimerkiksi seuraavien kriteerien pohjalta:

a) kuinka vanha on
Esim. 4-kymppiset haaveilijat, 30+-vauvahaaveet, Nuoret haaveilijat (mitä ikinä tarkoittaakaan) 

b) mitä strategiaa yrityksessään käyttää
Esim. Greippimehuilijat, Lämmönmittaajat, Ovulaation bongailijat, Tjottailijat

c) koska alkoi yrittämisen
Esim. Tammikuu2008-yrittäjät, Syksyllä 2007-aloittaneet

d) milloin toivoisi saavansa lapsen, ts. toivottu laskettu aika
Esim. Tammivauvan 2008 toivojat, Helmivauvan haaveilijat, Vauva vuodelle 2010

e) mikä on henkilön status
Esim. Opiskelevat vauvakuumeiset, Pikkukakkosta/kolmosta/nelosta/suurperhettä toivovat, Imettävät vauvakuumeiset

f) jokin ongelma taustalla/jokin lääke käytössä
Esim. PCO, Pitkäkiertoiset kuumeilijat, Ylipainoiset kuumeilijat laihduttavat, Terolut/clomit ja vauvakuume, Keskenmenon kokeneet 

Mihin sitten nuuti voisi kuulua?
-Olen opiskelija, mutta en enää pitkään. Olen muutenkin huomannut, että en enää samaistu vasta opintonsa aloittaneisiin, vaan ennemminkin niihin nuoriin naisiin, jotka ovat siirtymässä työelämään tai vasta aloittaneet työt, mikä on varsin luonnollista tässä vaiheessa, kun gradua kirjoittaa. 
-Yritys alkoi syksyllä 2007, mutta pitkän kierron vuoksi en sovi joukkoon aktiivihaaveilijaksi, koska sekoaisin varmaan, jos joka päivä miettisin asiaa sellaisella intensiteetillä mitä normikiertolaiset voivat ehkä ajatella. 
-Toivon saavani vauvan joskus, mutta en mieti, mikä olisi tarkka laskettu aika, koska pelkään pettyväni kuukausi toisensa jälkeen yhä enemmän, jos mietin paljon, että kesällä/ensi jouluna/ensi keväänä tähän aikaan olen raskaana, jos en sitten olisikaan. 
-En ole kovin vanha haaveilija, mutta en kai enää nuorikaan (?), juon greippumehua ja punaviiniä silloin tällöin, en ole ylipainoinen, olen syönyt Terolutteja, kiertoni on ilmeisen pitkä ja joskus lyhyt, lasken päiviä, koska tällaisesta kuukautiskierrosta ei voi oikein tietää mitään varmaa, en laihduta. 

Olemme pitäneet yllä tätä huippusalaista projektia puoli vuotta, mikä on siinä mielessä lyhyt aika, että vasta puolen vuoden päästä olen virallisesti lapseton, ja sitä ennen voi tapahtua vaikka mitä. Kaikki sympatiani ja kunnioitus siis oikeasti pidempään yrittäneille lapsettomille, en oikein edes osaa kommentoida heille mitään, koska koen, että tämä puolen vuoden statukseni ei siihen riitä. Toisaalta minulta ei välttämättä riittäisi sympatiaa niille, jotka vaikuttavat maansa myyneiltä, kun ensimmäinen kerta ei onnistukaan, mutta toisella sentään onneksi. Ja näitähän riittää. Samoin kuin niitä, joille raskaus on vahinko/sattuma/onnettoman parisuhteen pelastusyritys. Vauvakuumesanasto on passiivisesti hallussa, mutta en kuitenkaan osaa aktiivisesti käyttää useimpia sanoja (esim. pupuilu ei oikein sovi suuhuni), mikä voi olla estävänä tekijänä ryhmädynamiikan muodostumisessa.

Olen ehkä jonkinlainen väliinputoaja. Onkohan jossakin salaseura tällaisille, jotka eivät kuulu oikein mihinkään?

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Tekopirtee moi

Tässähän on kevätkauhuinen ihmeissään, kun taivaalta tulee ties monettako päivää vettä. Juuri kun melkein heräsin kevääseen, että graduun pitäisi kirjoittaa analyysia, ikkunat pestä, mennä terassille juomaan siideriä, viedä talvivaatteet pois, uudistua, ostaa kotimaisia tomaatteja, urheilla. Mihin hävisi siis se aurinko, jota kevätihmiset ylistävät ja syksyihmiset kammoavat? Kerrankin kun edes yritin metsästää auringonsäteistä energiaa.

Parempi kai jatkaa kuitenkin tätä tekopirteää olotilaa, kun kerran jo päätin, että kevät ei ahdista minua tänä vuonna. 

Keväällä muuten raskautuneita tuntuu olevan joka puolella. Olen kai ohjelmoinut itseni johonkin välinpitämättömyyden tilaan, sillä vauvat ja pallomahat eivät ole mielestäni mitenkään erityisen uijui-ihastuttavia tällä hetkellä verrattuna vaikkapa viime kevääseen. Toki sellaisen vatsan tahtoisin niin kovin paljon, jos asiaa ajattelen, mutta kun on jollain tasolla välinpitämätön, ei asiaa mieti niin paljon kuin voisi miettiä. 

Välillä tulee silti kummallisia kaipuun tunteita jotakin sellaista kohtaan, mitä ei ole ja minkä saamisen aikataulusta ei ole mitään tietoa.

torstai 3. huhtikuuta 2008

Haastattelu 2

Haastattelija: Terve taas! Näin on vuosi mennyt edellisestä haastattelusta, ja sinä vain vanhenet. Miltä nyt tuntuu?
Nuuti: No selväähän on, että ei tässä enää ainakaan nuorruta. 

H: Kevätkin näyttää tulleen, joko ahdistaa?
N: Purin jokavuotista kevätahdistustani siivoamalla, ja heti tuntui paremmalta. Aurinko häikäisee yhtä kovaa kuin tulevaisuus, joka toistaiseksi on mallia tuntematon. Kalenterissani kuukaudet loppuvat elokuuhun, ja siitä pitemmälle en osaa aavistaa, missä olen ja mitä teen. Se on pelottavaa, jännittävää, mutta myös tavoittelemisen arvoista, en kai muuten pyrkisi valmistumaan. 

H: Mikä siinä tulevaisuudessa oikein pelottaa?
N: Just se, kun ei tiedä mihin joutuu tai pääsee vai pääseekö mihinkään. Myös se, jos joutuisin elämään etäsuhteessa ja selviytymään yksin jossakin, missä en tuntisi yhtään ketään ja elämä olisi vain työtä. Pelottaa sekin, että en tulisi raskaaksi, vaikka sitä toivon kaikkein eniten.

H: Mikä ärsyttää?
N: Oma saamattomuus ja kevätväsymys.

H: Mikä ihmetyttää?
N: Se, että jotkut saavat ns. vahinkolapsia. En ymmärrä, miten vahingossa voi saada lapsia; "hups, vahinko, plups!" Olettaen siis, että vapaaehtoisesti harrastaa seksiä eikä käytä ehkäisyä, niin kai sitä pitäisi tietää, että voi tulla raskaaksi, eli onko se silloin vahinko? Jos asia tulee mieleen vasta seksin jälkeen, niin onhan siinä vielä kohtuullisen helppo tapa estää mahdollinen vahinko, kun kipittää apteekkiin ostamaan jälkiehkäisypillerit. 

H: Mikä ihastuttaa?
N: Hyvä seura, ruoka, juoma. Onnellinen olo siitä, että näin on hyvä ja että ei tässä kuitenkaan mitään hätää ole. Luottamus.

H: Kuulostaa hyvältä. Toivotan sinulle onnea projekteihin! 
N: Kiitos.