maanantai 18. kesäkuuta 2007

Älä koskaan ikinä muutu?

Parisuhde tuntuu muuttavan ihmisiä, joitakin enemmän ja toisia vähemmän. Jotkut suorastaan katoavat suhteeseen. Aina ei jaksa olla se osapuoli, joka pitää yhteyttä, vaan joskus toivoisi, että sieltä oman uuden kultamussukan kainalosta soitettaisiin silloin tällöin kaverille, sille vanhalle siis. Että olisi sitten helpompi löytää sympatian rippeitä, jos tuleekin ero ja ollaan taas kaverin tarpeessa.  

Jos parisuhde vaikuttaa ihmisiin, niin vauvan täytyy varmaankin suorastaan kääntää elämä ympäri. Olen miettinyt, miten sellainen puolimetrinen jälkeläinen muuttaisi minua. Toivoisin, että osaisin sitten puhua muustakin kuin siitä, vaikka hänen unirytminsä, itkunsa ja suolen toimintansa olisivatkin TOP3-puheenaiheita kotona. Toivoisin myös, että en missään hormonihöyrähtämistilan vaiheessa kutsuisi itseäni mammaksi, vaikka netti onkin puollollaan kaiken maailman ryhmiä tammimammoille ja -mussukoille, joissa voi kaiketi avautua aivan kaikesta, mikä tähän kaikkeen liittyy. Toivoisin, että olisin vielä kuitenkin minä, jos joskus niin onnekkaasti kävisi, että saisin myös tittelin äiti. 

"Ja niin opiskelija palaa harhautuneiden ajatusten poluilta tenttikirjan ääreen."