torstai 5. heinäkuuta 2007

Milloin..?

Nyt on kai se aika, kun ei voi vastata valmistumiskysymyksiin mitään epämääräistä tai pitkältä tuntuvaa ajanjaksoa, esimerkiksi:
"Nooo, sitten muutaman vuoden/ kolmen vuoden/ parin vuoden päästä..." 
Nämä vastaukset on voinut aina esittää hyvin huolettomasti, aivan kuin kysymys ja vastaus unohdettaisiin heti kun ne on sanottu. 

Nyt ei enää ole niin. Huomaan, että olen ärsyyntynyt ensimmäisiä kertoja aiheesta, koska valmistuminen on vakava asia, ja vielä vakavampaa on, jos en valmistu koskaan, jos en koskaan saa aikaiseksi gradua. Tuntuu jännittävältä ja ehkä stressaavaltakin vastata valmistumiskysymykseen siten, kuin toivoisin asian olevan eli "vuoden päästä/ ensi kesänä". Yritänkin usein muotoilla asian jotenkin epämääräisemmin: "noooo, sitten kun saan gradun aloitettua ja tehtyä..."

Ja toinenkin asia: on tullut implisiittisesti ilmi, että vanhempiani ei haittaisi tulla isovanhemmiksi. Onneksi kukaan ei esitä milloin-kysymyksiä tässä asiassa, ja ne vihjailutkin ohitan tyynen rauhallisesti, aivan kuin en kuulisi tai välittäisi.

tiistai 3. heinäkuuta 2007

Epävakaista

Puhutaan sitten vaikka säästä. 

Suomen kesä, ah, niin ihana kuin välillä onkin, toivoisin siltä vähän suurempaa luotettavuusastetta. Jos siis aamulla paistaa aurinko siihen malliin, että sää antaisi ymmärtää olevansa superlämmin ja aurinkoinen, ja opiskelija tenttikirjoineen raahautuu rannalle lukemaan, olisi kovin ystävällistä ja reilua, jos niskaan ei parin tunnin päästä tulisi kaatosade. Köyhä opiskelija voisi tietenkin olla iloinen ilmaisesta ja verenkiertoa vilkastuttavasta hyytävästä suihkusta, mutta siinä vaiheessa, kun kotimatkalla ei enää ollut mitään väliä, hidastavatko ohikulkevat autot tielle kertyvien syvien lammikoiden kohdalla vai eivät ja katujen viemärit pulppuavat vettä, toivoi opiskelija taas vähän kohtuullisuutta. Sataisi ennemmin vaikka koko päivän, kuten viime viikolla, niin ei edes tulisi hetkellistä kesämieltä, jonka aurinkoinen aamu säteillään unisessa opiskelijassa herättää.