maanantai 22. joulukuuta 2008

En etsi valtaa loistoa

Olen ehkä jo selvinnyt siitä pettymyksestä, josta ei pitänyt pettyä ollenkaan. Muutaman kyyneleen vuodatin kauneimmissa joululauluissa, mutta sen olisin ehkä tehnyt joka tapauksessa ihan vain kirkon ylevästä tunnelmasta ja lauluista johtuen, vaikken mitenkään uskonnollinen olekaan. Nyt olen joululomalla ja yritän olla ajattelematta töitä ja tätä projektia. Töihin palataan loman jälkeen, joten työasioita ei kannattaisi nyt miettiä. Vauvaprojektissa taas on menossa Clomhexal-vaihe, ja yritän olla elättelemättä liikaa toiveita. Onneksi julkisen puolen aika on lähempänä kuin uskalsin kuvitellakaan, joten mahdollinen seuraava negatiivinen raskaustesti ei ehkä hajoita niin paljon. Ensi vuonna tosin uudeksi stressinaiheeksi voi nousta se, kuinka yhdistän vauvahaaveprojektin lääketieteellisen puolen työhöni, josta ei niin vain voi lähteä omille asioille. En todellakaan tiedä vielä, miten sen hoidan, mutta mietin sitäkin sitten ensi vuonna.

Tästä vuodesta jäi käteen aika monta negatiivista raskaustestiä (olen varmaan raskaustestifirmojen ihanneasiakas, kun tuhlaan testejä kuukaudesta toiseen eikä vähintään 9 kuukauden asiakkuuskatkosta ole vielä näköpiirissä) ja huono iho. Onneksi myös niitä hyviä asioita, kuten maisterin paperit ja työkokemusta.
Ja yksi kiva sormus. 

perjantai 19. joulukuuta 2008

Vesisade

Mikähän siinä on, että kuitenkin, vaikka kuinka tietää, ettei ole raskaana, asia pitää todeta myös raskaustestillä? Ja miksi juuri silloin, kun on juuri heittänyt yhden viivan testin roskikseen ja tulee vessasta, olohuoneessa kuuluu Soneran mainos (--> katso mainosfilmi)? Juuri se, jossa vauva rääkäisee ensi-itkunsa puhelimessa isälleen ja taustalla kuuluu laulu Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Minulla olisi uusi versio mainoksesta. Siinä nainen tekee negatiivisen raskaustestin ja soittaa miehelleen.

Ja miksi muuten ulkona sataa vettä, vaikka kohta on joulu?

torstai 18. joulukuuta 2008

Väliaika, kahvia ja pullaa

Odottaessa julkisen puolen ensimmäistä aikaa olen ostanut Clomhexal-paketin ja syönyt täsmällisesti ohjeen mukaan 5 tablettia. Sitten seuraavassa kierrossa jatka vain samalla annostuksella, ja hetkinen, sitä seuraavalla kierrolla voisitkin vaikka ottaa tupla-annoksen. Ei siis ihan vielä lähdetä ostamaan alennusmyynnistä vaunuja, kun lääkärikin puhuu valmiiksi seuraavasta ja sitä seuraavasta kierrosta.

Ilmeisesti näidenkin tablettien käytöstä on jos jonkinlaista ohjetta. Minua ihmetytti etenkin se, että minulle(kaan) ei sanottu sanallakaan ultrasta, kun taas jotkut siihen melkein pakotetaan. Ja vaikka ei olisi mainittu ultrasta, niin luulisi, että monisikiöraskauden riskistä voisi mainita edes sivulauseessa, ettei sitten tulisi asia yllätyksenä, jos kohdusta kasvupaikkansa löytäisi kaksi (tai kolme, tai neljä, tai...) sikiötä. Onneksi nykyihminen kykenee googlettamaan tarvitsemansa tiedon, joten mitäpä sitä suotta kaikkea informaatiota kertomaan.

Asiaa harkittuani päätimme kuitenkin varata yksityiseltä ultran, ihan siltä varalta, että näkee, vaikuttavatko klomifeenit ollenkaan. Vaikka minulla oli tunne, että eivät ne kuitenkaan mitään auta, niin petyin silti ensikommenttiin ei täällä kyllä mitään ole tapahtunut. Mutta sitten jostakin piilosta löytyikin yksi potentiaalinen ehdokas, jota olenkin sitten ajatellut melko paljon viimeiset kaksi viikkoa. Että miten se raukka siellä pärjää ja tuleeko siitä koskaan mitään.

(Onneksi työni on sen verran intensiivinen, että asiaa ei ehdi ajatella päivisin, eikä aina koko iltaakaan, mutta aika monta tuntia olen silti käyttänyt minimaalisen pienikokoisen asian miettimiseen, mikä näin kirjoitettuna kuulostaa täysin hullulta.)

Valitettavasti näyttää siltä, että siitä yhdestä epämääräisestä toivon hippusesta ei ainakaan tulosta syntynyt. Viimeinen Terolut on otettu, ja kuukautiset alkavat pian, tai sitten jo tämä päivä on kp1. Että hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta.

Näillä kuitenkin taas jatketaan. Ensi vuonna, talvipakkasten aikaan, on ensimmäinen aika julkiselle puolelle. Ehkäpä voin alkaa odottaa sitä nyt, jonka jälkeen alkaa kai hoitoihin odotus. Yhtä odotusta siis, vaikka täällä ei mitään odoteta.

Teemaan sopien toivotan onnellista joulunodotusta kaikille teille, jotka tätä jaksatte seurata. Vieläkään ei kannata jännityksestä henkeään pidätellä, mutta toivottavasti sellaisia tilanteita saataisiin raporttiin ensi vuonna.

tiistai 16. joulukuuta 2008

Tervetuloa!

Vaihdoin maisemia ja siirtelin joitakin vanhoja kirjoituksiani tänne, minne aion jatkossa kirjoitella. Luvassa yhtä vaihtelevaa tuulta kuin ennenkin. Juttuja, hetkiä, vuodatusta. Toivottavasti onnellisia asioita.

Kaikki ihanat kommentit, joita blogini aikana olen saanut, jäivät ikävä kyllä vanhaan blogiin, joten arkisto täällä on kovin monologimainen.

Mukavaa, jos sinä, joka vanhaa blogiani luit, tulit myös tänne. Myös sinä, joka et koskaan kommentoinut mitään. Ja sinä, jolla teki mieli kommentoida, mutta et koskaan jaksanut. Sinä, joka ärsyynnyit mielipiteestäni. Sinä, joka ehkä olet jotenkin samassa veneessä. Sinä, joka et edes tiedä, miten tänne eksyit. 

Tervetuloa kaikille, tasapuolisesti!

tiistai 2. joulukuuta 2008

Anteeksi, Joulu

Yksi asia, jota en varsinaisesti tänä vuonna odota, on joulu. Odotan kyllä joululomaa ja perhejoulua, mutta en joulua. Vauvakuumehöyrähdyksessäni laskin yli vuosi sitten, että tänä jouluna meitä olisi kolme. Myöhemmin ajattelin, että tänä jouluna olisin raskaana. Nyt pelkään, että en seuraavana jouluna ole vielä kumpaakaan, äiti tai raskaana. Ja sen vuoksi joulu tuntuu erilaiselta kuin aikaisemmin.

Olen miettinyt, olisko parempi vain kertoa vanhemmille ennen joulua, että olisi yksi juttu. Vai ehkäpä vain juoda punaviiniä jo siinä vaiheessa, kun aattoillan jouluruokaa vasta tehdään. Ettei jäisi epäselväksi, että jouluruuan kanssa aiotaan juoda viiniä tänäkin jouluna. Turha kuvitellakaan muuta, läskiä se vain on.

En ole vielä myöskään ehtinyt oikein valmistella joulua ajatuksissanikaan, sillä aikuisten oikean työelämän ja oman alan työn aloittaminen on ollut melko rankkaa. Odotinkin, että se olisi suurin piirtein tällaista, mutta luulin silti, että se ei vaikuttaisi minuun niin kokonaisvaltaisesti. Vapaa-ajan häilyvä viiva tuntuu välillä (lue: melko usein) katoavan kiireen alle. En siis ole ehtinyt ajatella joululaulujen soittolistaa, joulukortteja tai lahjoja tai lukea tilaamiani joululehtiä ja suunnitella menua, vaikka edellä mainitut asiat kuuluvat yleensä jouluvalmisteluihin hyvissä ajoin. Tuntuu, että tulen olemaan myöhässä siinä vaiheessa kun loma alkaa, ja yhtäkkiä vain huomaan, että on jouluaatto. 

Anteeksi Joulu, etten odota sinua tänä vuonna yhtä paljon kuin viime vuonna, ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä. Ehkäpä ensi vuonna on toisenlaiset odotuksen tunnelmat.