Olen ehkä jo selvinnyt siitä pettymyksestä, josta ei pitänyt pettyä ollenkaan. Muutaman kyyneleen vuodatin kauneimmissa joululauluissa, mutta sen olisin ehkä tehnyt joka tapauksessa ihan vain kirkon ylevästä tunnelmasta ja lauluista johtuen, vaikken mitenkään uskonnollinen olekaan. Nyt olen joululomalla ja yritän olla ajattelematta töitä ja tätä projektia. Töihin palataan loman jälkeen, joten työasioita ei kannattaisi nyt miettiä. Vauvaprojektissa taas on menossa Clomhexal-vaihe, ja yritän olla elättelemättä liikaa toiveita. Onneksi julkisen puolen aika on lähempänä kuin uskalsin kuvitellakaan, joten mahdollinen seuraava negatiivinen raskaustesti ei ehkä hajoita niin paljon. Ensi vuonna tosin uudeksi stressinaiheeksi voi nousta se, kuinka yhdistän vauvahaaveprojektin lääketieteellisen puolen työhöni, josta ei niin vain voi lähteä omille asioille. En todellakaan tiedä vielä, miten sen hoidan, mutta mietin sitäkin sitten ensi vuonna.
Tästä vuodesta jäi käteen aika monta negatiivista raskaustestiä (olen varmaan raskaustestifirmojen ihanneasiakas, kun tuhlaan testejä kuukaudesta toiseen eikä vähintään 9 kuukauden asiakkuuskatkosta ole vielä näköpiirissä) ja huono iho. Onneksi myös niitä hyviä asioita, kuten maisterin paperit ja työkokemusta.
Ja yksi kiva sormus.