torstai 23. kesäkuuta 2011

Aurinkotukka

Tiedän, että vauva-aika lähestyy ensimmäisen vuoden rajaa ja vauva muuttuu pian taaperoksi. Mutta tiesin jo aikaisemmin, että jotakin on muuttumassa: yhteinen maidonhajuinen tuoksumme on kadonnut.

Mutta on tullut kuitenkin uusi:

toisinaan havahdun nuuhkimasta lapseni hiuksia, vaaleita ja lennokkaita, hieman latvasta taipuisia, takaa pörröisiä. Hiuksissa tuoksuu hiekka, auringonsäteet, aamupuuroisten tahmatassujen jättämä jälki, päiväunien aikana lakanaa vasten kastuneet kutrit, ruohonkorret ja kukkaset, lätäkön vesi. Kesämiehen aurinkohiukset.

On taas keskikesä.
Kaunista juhannuksen aikaa!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Mitä se itkee?

Joskus jotkut kysyvät: mitä se itkee?

Niin, sen kun aina tietäisi.

Joskus vauvaa itkettää se, kun on orastava nälkä ja ruoka ei ole mahassa heti, joskus taas se, kun pitäisi syödä ja on tai ei ole nälkä. Aika usein väsyttää, ja erityisesti silloin keljuttaa, kun vauvalta otetaan pois sohvatyynyjen takaa löytynyt kaukosäädin, jälkikasvun sormet pelastetaan pistorasiasta tai kielletään ottamasta haarukkaa tai jotakin muuta superkiinnostavaa esinettä, jota ei varsinaisesti ole tarkoitettu alle vuoden ikäiselle. Väsyneenä korostuu myös vanhempien, erityisesti äidin, julmat aikeet hylätä lapsensa ja käydä vessassa yksin tai muuten vain poistua nurkan taakse ilmoittamatta tätä pikkuherralle tarpeeksi ajoissa, jotta tämä ehtisi roikkua jaloissa niin kiinni, että mihinkään ei varmasti pääse ilman seuralaista, ei edes sinne vessaan. Toisinaan jatkuvaa kitinää aiheuttaa se, kun  koti ei kuitenkaan ole 24/7 viihdytyslaitos, jossa kaksi alamaista vuorotellen viihdyttäisivät seuraa kaipaavaa leikkijää, vaan he huolehtivat myös esim. ruokapalvelusta, jonka vuoksi leikit sijoittuvat ajoittain keittiön kaappeihin, jolloin tylsistymisitku vaihtuu hetkeksi kattilakaappien kolinaan. Eri asteista kitinää aiheuttavat myös vauvakidutusta lähentelevät toimenpiteet, kuten rään pyyhkiminen tai vaipanvaihto, ja näistä yritetään joka tapauksessa ainakin kontata karkuun. Myös nukkumaan meneminen voi aiheuttaa huutoa riippumatta siitä, väsyttääkö paljon, vähän vai ei ollenkaan. Ristiriitaiset toiveet itkettävät: sylissä ei haluta olla ja itkettää, mutta muuallakaan ei ole hyvä ja halutaan takaisin syliin. Luonnollisesti itku tulee myös erilaisista kaatumisista ja muista kohelluksista, joista osa johtuu edellä mainituista itkujen aiheesta, eli esimerkiksi kun vauvalta otetaan kädestä pois jotakin, hän ylidramaattisesti lyö otsansa lattiaan, jotta kaikki näkisivät, kuinka loukkaantunut hän on. Hampaiden tuleminen itkettää, samoin kuin vaikkapa yskä. Aina ei siis ole helppoa määritellä perimmäinen itkun syy, yksi asia kun johtaa toiseen.

Niin että ainakin näitä asioita meidän lapsi itkee.
Joskus siis vastaan vain:
no kun se on vauva.