torstai 26. huhtikuuta 2007

Niistä tuli äitejä

Juuri kun jossakin vuodatuksessa ihmettelin, milloin yksilöistä tulee me, olenkin tänään keksinyt pohtia 3. persoona -ilmiötä. Siis että puhuu itsestään kolmannessa persoonassa sen sijaan että sanoisi tai kirjoittisi minä. Ilmiöön voi törmätä vaikkapa netin äitimaailmassa, jossa äidit raportoivat yksityiskohtaisesti äitien touhuista jälkikasvunsa kanssa (olen muuten miettinyt, missä vaiheessa yksityisyyden raja hälvenee niin paljon, että luulee muun muassa omien eritteiden olevan julkista kamaa, mutta kai se kuuluu raskauteen ja vauvaelämään...)  

Esimerkkejä 3. persoonasta minä-muodon sijaan:
"Tänään pikkupaavo pääsi ulos ja äitikin sai raitista ilmaa."
"Vauvalla tuli kakka ja äiti on iloinen."
"Isi ja äiti menivät ulos."
Ja plaaplaa äiti sitä ja tätä.

Reaalimaailmassa ilmiötä esiintyy myös: "Äiti hoitaa, pyyhkii, antaa ruokaa..." Toisaalta myös muut kuin äidit puhuvat itsestään joskus samalla tapaa: "Anna kun täti auttaa!"

Mielenkiintoista. Onhan se hienoa, kun on niin identifioitunut äidiksi, että hokee sitä useamman kerran päivässä itselleen, lapselleen ja kaikille muillekin, jotka sattuvat kuulemaan. Ettei vain jäisi epäselväksi, että tästä kyseisestä tyypistä on tullut äiti.

Tuleekohan minustakin joskus sellainen, äiti?

keskiviikko 11. huhtikuuta 2007

Perhe on paras

Blogimaailmassa ja oikeassa maailmassa törmää silloin tällöin keskusteluun aiheesta perheen määrittely, ja asia on jotenkin ollut mielessäni, etenkin pääsiäisloman jälkeen, jonka vietin lapsuudenkodissani.

Mielestäni sanat ruokakunta ja ruokatalous ovat jokseenkin karmaisevia termejä kuvaamaan lapsetonta parisuhdetta. Ihan kuin elämä pyörisi vain inhimillisen perustarpeen, syömisen ympärillä, ja tärkein asia suhteen määrittelyssä olisi se, että samassa asunnossa elävät käyttävät, toden totta, samaa jääkaappia erottelematta ruokatavaroita eri hyllyille kuin kämppikset. Yhtä paljon vieroksun sanaa perheetön, jos sillä kuvataan lapsetonta pariskuntaa.

Elän avoliitossa mieheni kanssa eikä meillä ole lapsia. Olemmeko siis perhe vai jotain muuta? 

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan "Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia." 
Vaikuttaa selkeältä. Minä ja mieheni olemme siis perhe, virallisesti. Perhe on kaunis sana, se voittaa pariskunnan sanojen missimittelöissä 100-0.

Tavallaan on kurjaa, että lapsia pidetään usein perheen mittana. Haloo, lapsiperheet ovat asia erikseen! Arkikäsityksillä on vain taipumuksena juurtua ihmisten mieleen pitkäksi aikaa. Mieheni ei myöskään jaa täysin näkemyksiäni ("eihän meillä ole lapsia"). Hän ei kuitenkaan osaa perustella, miksi ystävät, jotka alkoivat odottaa lasta ja muuttivat sen jälkeen yhteen, ovat enemmän perhe kuin me, jotka olemme jakaneet jääkaapin jo useamman vuoden. Tai miksi lapsettomat perheystävämme, jotka ovat olleet naimisissa niin kauan kuin lapsuuteeni muistan, ovat vähemmän perhe kuin jos he olisivat saaneet lapsia. 

Tämä pohdinta saa riittää tälle päivälle, mutta palaan asiaan jossain toisessa jaksossa. Menenkin tästä nyt poikkeamaan ruokakunnan toisena jäsenenä talouden jääkaapilla, jos sitten inspiroituisin pohtimaan myös opiskeluja...