sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Muistelo ja toivekuvia

Fakta: Yksi viiva tarkoittaa negatiivista. Tämä oli opetus tämän amatöörin raskaustestailuista. Mutta hyvä puoli oli ainakin se, että sai hyvällä omatunnolla nauttia pikkujoulumaisista glögijuomista, vaikka jollakin asteikolla mitattuna huolettaakin, mitä kuukautiskierrolle on tapahtunut, kun kp:t (alan sanastoa käyttäen) on jo jotakin 40+.

Muisto: Kolme vuotta sitten tein elämäni ensimmäisen raskaustestin. Olin suostunut koekaniiniksi erääseen lääketestiin, ja ennen varsinaista koekaniinin uraa piti varmistaa, etten ole raskaana. Testialoittelijana luin ohjeet huolellisesti ja tein mitä käskettiin. Katsoin kellosta aikaa. Yksi, kaksi, kolme... Puhelin soi. Mies. Kävimme puhelimessa seuraavan dialogin:
"Mitäs puuhaat?"
"Teen raskaustestiä" (rehellinen vastaus suoraan kysymykseen!)
"MIIIITÄÄÄÄÄÄ????" (kauhistuneella äänensävyllä)
"No itse kysyit..."

Fiktio: Vaikka tikkuun ei tullut kahta viivaa, sitä siltikin toivoisi, että jotakin tapahtuisi. Mieskin toivoo. Tämä pimeys saa haaveilemaan, ja superrauhallinen mielenlaatukin alkaa olla kärsimätön. Tapahtuisi edes jotakin.

Tulevaisuus: Sitten kun viikon päästä vietän viikonloppua, minulla on enemmän aikaa gradulle, kuukautiskiertoni on ehkä alkanut alusta ja juon sen kunniaksi punaviiniä. Hyvän fiiliksen myötä saan myös hienoja ideoita tutkimukseeni.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Hyvällä tuulella

Kahden hengen taloudessamme ei enää käytetä ehkäisyä. Tuntuu jännittävältä ja ihmeelliseltäkin ajatukselta, että päätös voi johtaa uuteen elämään. Jotkut kutsuisivat tätä yrityksen aloittamiseksi, mutta mielestäni tämä on lähinnä elämistä ja olemista. Toistaiseksi olen ollut hyvällä tuulella, mutta en usko, että tästä kannattaa vielä vetää johtopäätöksiä koskien pillereiden vaikutusta mielialaan. Kaiken kaikkiaan olo on aivan normaali, aivan kuin ennenkin.

Samoihin aikoihin kun söin viimeisen e-pillerin, kirjoitin ensimmäiset sanat graduuni. Ei mitään suurta ja hienoa, mutta aloitus kuitenkin. Tunsin tyytyväisyyttä tallentaessani tiedostoa, jolloin mietin, että pitäisi muistaa se tunne, kun on saanut aikaiseksi kirjoittaa. Jos muistaisin, kuinka hyvä mieli kirjoittamisesta tulee, avaisin tiedoston useammin.

Hyvä mieli minulle on tullut myös viihtyisistä koti-illoista, palavista kynttilöistä, jouluvaloista, glögistä ja joulutortuista. Ilokseni huomasin, että kaupalliselta kannalta katsoen joulun odottaminen on ehkä jo ihan normaalia. Ihailinkin kaupassa joulukoristeita ja meinasin joulunodotushuumassa uusia koko joulukoristevarastoni, mutta jokin järjen ääni kehotti minua pitäytymään vanhassa (ja se järjen ääni ei tällä kertaa ollut mies, joka usein on suhteemme järki, vaan palauduin todellisuuteen ihan itsekseni, tai sitten Visalaskua miettiessäni).

Pimeä marraskuu tuntuu kaiken kaikkiaan melko valoisalta.