Päiväunia

Joskus jostakin pienestä asiasta tulee mieleen menneitä hetkiä. Kuten: poikani nukahtaa kainalooni päiväunille, nuuskin hänen hentoisia hiuksiaan, asettelen vilttiä meidän molempien ylle, itsekin melkein jo nukahdan kuunnellessani sitä tasaista tuhinaa sylissäni. Sitten muistan.

Vuosi sitten:
Rakastin päiväunia, ne olivat minulle välttämättömyys. Nukuin aina töiden jälkeen, kenties heräsin vasta kun oli aika mennä yöunille. Joskus päivisin, jos pääsin käymään kotona, saatoin torkahtaa tunnin, sitten palata töihin, aivan kuin olisi ollut uuden päivän aamu. Aina päiväunille mennessäni otin sohvalle viltin, laitoin sen pääni yli ja makasin aivan hiljaa, kuulostelin liikkeitä. Vatsan kasvaessa nukuin kyljellään, vatsa siinä vieressäni, me molemmat, viltin alla.

Kaksi vuotta sitten:
Rakastin päiväunia, silloin tällöin torkahdin töiden jälkeen. Kevään edetessä ahdistuin auringonvalosta, lapsettomuustutkimuksista ja -hoidoista ja niiden etenemättömyydestä ja epävarmuudesta. Joskus nukuin vain, koska en jaksanut sitä kaikkea. Viltin alla se maailma tuntui ehkä kaukaisemmalta, ja minun olo niin pieneltä.

Nyt:









 Oi miten haluaisin, että te vanhat, ja uudetkin lukijat, näkisitte nyt kuvan hänestä. Paras päiväunikaverini on ollut energiaa täynnä koko aamun, syönyt reippaasti lautasellisen puuroa ja juonut maitoa päälle, ja nyt tuhisee niin rauhallisesti, pikkuinen maha pömpöttää sukkahousuissa. Kädet retkottavat rennosti, tutti on juuri tipahtanut suusta ja suu maiskuttaa pari kertaa, ripset lepäävät kauniisti. Hiukset takaa hieman pörröiset, lennokkaasti sähköistyneet. Sellainen paketti. Siellä viltin alla. 

Ylpeiden Äitien Julistus

Joskus facebookia selatessa tekisi mieli oksentaa, eikä vähiten kirjoitusvirheiden* vuoksi:

"Olen kantanu lastani mahassa, nukuttan heitä rinnallani.Olen suudellut pieniä varpaita, olen kuivannut kyynneleet.Olen saanut pissat ja oksenukset päälleni, valvonut öitä saadakseen heidät nukkumaan.Mutta en vaihtaisi tätä mihinkään muuhun.Minulla ei ole modellin keho, mutta kun katson itseni peilistä näen äidin ja sitä suurempaa kunniaa ei ole kuin olla ÄITI. Laita tämä eteenpäin jos sinäkin olet ylpeä ÄITI. ♥"
- Lainaus: yksi äiti-ihminen facebookissa -

Kahdeksan kuukauden äitiyden aikana en ole täysin sisäistänyt, että minä ole nyt yksi tyyppi kaikkien maailman äitien joukossa, olen se, mikä halusinkin olla. Ennen kuin tulin raskaaksi, näin maailmassa äidit ja sitten me muut. Nykyään en koe ajattelevani ihmisiä ensisijaisesti sen mukaan, ovatko he äitejä vai ei, äitiys kun ei kuitenkaan ole mikään salaseuran avainkortti. Tärkeä asia toki, mutta en enää näe täältä käsin katsottuna raja-aitaa. Äitiys on yksi asia elämässä, vähän niin kuin jotkut ovat suomalaisia/vasenkätisiä/varakkaita/urheilijoita/julkkiksia/kukkakauppiaita/onnellisia ja niin edelleen, ja jotkut eivät ole. Itse koen siis olevani nainen, jolla on lapsi, ja lapselle olen äiti. En mikään ylpeä facebook-sankarointiäiti.

Minun äitiys tuntuu tavallaan niin yksityiseltä asialta, että tuntuisi vieraalta erityisesti korostaa sitä esimerkiksi edellä mainitulla lainauksella tai vastaavilla julistuksilla suoraan kavereideni ja muiden tuntemieni ihmisten uutissyötteeseen. Toki olen äitinä ylpeä lapsestani, ja sen myös hänelle kerron. Tulevan äitienpäivän suuria joukkojulistuksia ajattelin myös välttää, enkä kyseisenä päivänä halua hakea äitikruunua mistään ravintolasta. Mutta jos nyt kotona tekisimme mukavaa sunnuntairuokaa, leikkisimme ja ulkoilisimme, niin olisin onnellinen, ja jos makennälkä vaivaa, kakunkin voin tehdä.

* modellin keho? Ei hyvä tämä.

Päivän sanat

Hutera = vauvan jalat, kun vauva (ks. vauva) vähän päälle seitsemän kuukauden ikäisenä nousee ylös pinnasängyn laitaa vasten

Kausaliteetti = isän yritys opettaa 8 kk vanhaa vauvaa ymmärtämään syy-seuraussuhteita Ei kannata nousta seisomaan pöydän alla, pää kolahtaa!

Kevät = se tunne, kun talven jälkeen pyöräilee tai työntää vaunuja asfaltilla, josta lumet ovat sulaneet jättäen pinnan osittain märäksi ja hiekoitussoran peittämäksi, jolloin eteenpäin meneminen tuntuu joka tapauksessa kevyemmältä kuin aikoihin

Riskianalyysi = äidin yritys opettaa 8 kk vanhaa vauvaa arvioimaan ryömimisen, konttaamisen ja tukea vasten seisomisen ja askelien ottamisen riskejä huomioiden esim. yleisen vireystilan, ajan edellisestä ruokailusta, kyvyn sietää epäonnistumisia sekä kodin vaaranpaikat

Valikoiva muisti = vauvan uskomaton kyky muistaa sähköjohtojen ja -pistokkeiden, kaukosäätimien, tietokoneiden ja roskakorien paikat, mutta ilmiömäinen taito unohtaa minuutti sitten tapahtunut kaatuminen (ks. hutera) ja pään kolahtaminen perustuen tästä seuraavien uudelleen yrittämisten määrään

Vauva = 1 ihana alku ihmiselle 2 aika kohdussa olevasta vauvasta ja vastasyntyneestä siihen häilyvään rajaan, kun on jo enemmän taapero, kun seisoo omilla jaloillaan, päättäväisenä, täynnä tahtoa ja intoa ja kiljaisee ilmoille ihan itse: vaaavvva

Äitiysloma = ajanjakso, jota odotetaan pitkään ja joka mullistaa elämän ja joka tuntuu loppuvan ihan liian nopeasti

Kaunis päivä

Tänään on kaunis päivä. Aamulla nukuimme kahdeksaan asti, ja tunnen oloni pirteäksi. Lapsi on kikattanut hervottomasti, kun olen kutittanut häntä kainalosta, ja lopulta ei tarvitse kuin sanoa kutittavansa, niin saa osakseen arkipäivän kikatusterapiaa.

Kävelyllä ihailin keväistä aurinkoa ja kävelin rauhallisesti koko matkan, toisin kuin kuin yleensä, kun harpon pitkin askelin eteenpäin, aivan kuin pakkasta karkuun juosten. Nyt ei ollut kiire. Lapsi nukahti vaunuihin loppumatkasta, joten päätin, että annan pyykkien, tiskien, pölyjen ja kaikkien tekemättömien töiden olla sisällä, minä pidän teehetkeni ulkona. Arjen luksushetki.