lauantai 31. toukokuuta 2008

Lisääntymisen hi-tech

Edellisen kirjoitukseni kommentteihin sain vinkin Clearbluen digitaalisesta ovulaatiotestistä, josta lueskelinkin kyseisen firman kotisivuilta faktoja. Digitaalisen testin luvataan näyttävän tuloksen niin selvästi, että hölmömpikin tajuaa, että se joko tarkoittaa hedelmällisintä aikaa kuukaudesta tai sitten ei. Paitsi jos tulee virheilmoitus. 

Tuotetietojen jälkeen sivuilla todetaan vielä yksikantaisesti seuraavaa:
Loppu on kiinni sinusta ja kumppanistasi

Jep, näinhän se kai on, jos ajatellaan asiaa solutasolla, miten munasoluni irtoaisi ja kohtaisi matkalla mieheni siittiön, muodostuisi tsygootiksi, joka jakautuisi uusiksi ja uusiksi soluiksi, kiinnittyisi kohtuun kasvamaan ja vielä jatkaisikin kasvuaan ihmiseksi asti. Minun ja mieheni solut, sehän on siis näin ajatellen kiinni minusta ja miehestäni tämä juttu. Mutta kun. Jokseenkin häiritsevää tuossa mainossloganissa on kuitenkin juuri tuo, että asia olisi kiinni minusta ja kumppanistani. Tulee sellainen vaikutelma, kuin solujen irtoaminen ja yhtyminen olisi meidän päätettävissä ja hallittavissa aktiivisella tasolla. Ja vaikka kuinka haluaisin olla raskaana, en sitä ole, vaikka "loppu on kiinni minusta ja kumppanistani" – siis ainakin jos käyttäisin kyseisiä hi-tech –tuotteita. 

Googlettelin myös näiden digiajan ovulaatiotestien hintaa, ja eiväthän ne mitään edullisimpia olleet. No juu, ei testeihin tuhlatut eurot sitten harmittaisi, jos tulisi raskaaksi, mutta kun tällä kierrolla saisin ostaa testejä omaisuudella, että tulisi testailtua tarpeeksi paljon, ja siitäkään ei välttämättä tulisi kuitenkaan yhtään mitään tulosta, kun käsittääkseni testit osoittavat vain hormonin huipun, mutta eivät tietenkään sitä, irtoaako munasolu. Joten mitä mahdollinen plussa ovulaatiotestissä muuttaisi? En kuitenkaan usko, että ajoitus olisi syy siihen, miksi tähän mennessä ei ole onnistanut tässä raskaushankkeessa. En siis sortunut tilaamaan näitä(kin) testejä nettiputiikista, kun en ole tällä hetkellä yhtään testaamisintoinen. Säästyypähän nekin rahat toistaiseksi, ellen sitten shoppaile niillä jotakin kivaa, josta jäisi muutakin vastinetta käteen kuin roskiin menevä tikku ja mahdollinen tieto siitä, että nyt ehkä voisi olla hormonia tarpeeksi, jotta ovulaatio ehkä voisi tapahtua, jolloin ehkä voisi tulla raskaaksi. Tosin olisihan sellainenkin ajatus toisaalta ihan kiva, että tulisi ehkä taas toiveikas olo.

Pitäisiköhän sittenkin harkita asiaa?

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Testin testaaminen

Jokunen aika sitten päätin ennakoida tulevaa aikaa ja tilata kaappiin raskaustestejä, kun edellinen varasto pääsi loppumaan. Samalla tuli ostettua ovulaatiotestejä, vaikka niistä pyhästi ajattelinkin pysyä erossa. No sanani syön ja niin edelleen.

Tässäkin testaamisessa olen vielä amatööri-tasoa, sillä käytin tikuista vain kaksi, joihin tuli hyvin haalea, lähes olematon viiva, joka siis tulkitaan negatiivisesti. Kolmantena testauspäivänä unohdin asian, ja sitten se vain jäi. Jokseenkin hämäävää on yrittää ajoittaa testaaaminen oikein, kun ohjeiden mukaan aamu ei ole hyvä, päivällä töissä en todellakaan ala leikkimään tikuilla, ja sitten illalla kotiin tullessa olen jo unohtanut asian ja niin potentiaalinen testaamisaines onkin jo menetetty. Toinen hämäävä seikka ajoituksen lisäksi on ohjeissa oleva lämpötilasuositus. Siis häh, pitäisikö wc oikeasti muuntaa joksikin testaamislaboratorioksi, jossa virtsa haalenisi kupissa optimaalisen lämpöiseksi? Miehellä varmaan silmät pyörähtäisi päästä, jos huutelisin hänelle, että "mulla on testi kesken, varo jos meet vessaan!" 

Ehkä yritän seuraavassa kierrossa enemmän vakavissaan toteuttaa mahdollista laborantin sivu-uraani, kun tässä kierrossa se meni lähinnä hämmentymisen puolelle.

maanantai 12. toukokuuta 2008

Ei vielä mikään

Minulla on olevinaan niin kovin kiire, mutta ainakin on sellainen olo, että olisin tärkeä. Tässä kiireen keskellä olen jo ihan unohtanut vapun negatiivisen raskaustestin ja toukokuun alun, ja yhtäkkiä on taas kuukausi puolessa välissä. Uusi kiertokin on jo alkanut, kiitos terolut-pillereiden, joita ilman mitään ei näytä tapahtuvan. Epäsäännöllinen ja pitkä kierto (tai joskus lyhyt, mutta poikkeus vahvistaa säännön?) tappaa toivekkuuden, ja haaveilenkin ajasta, jolloin haaveilin.

Kun haaveilin, toivoin salaa olevani raskaana tänä vuonna äitienpäivänä. Olisi ihanaa saada juhlia ensi vuonna samaan aikaan, joko vauva sylissä tai kohdussa kasvamassa, mutta ajatus tuntuu kaukaiselta, samoin kuin se, että olisin virallisesti lapseton. Minä en ole vielä mikään, en äiti enkä lapseton. 

Ei mikään -ajatuksissani olen lukenut artikkeleita sekä lapsettomuudesta että äitiyden onnesta (esimerkiksi opiskelijaäidistä, joka vakuutti opiskeluajan olevan sopiva aika lapsen hankinnalle ja että äitiys on niin rauhoittanut elämää ja tehnyt siitä kokonaisen). Mielestäni on hienoa, että kaiken äitiys-hehkutuksen keskellä muistetaan myös niitä, jotka eivät lasta syystä tai toisesta ole saaneet. Lapsettomien lauantaina paistoi aurinko, joten kävelimme miehen kanssa kaikessa rauhassa kaupungilla, söimme jäätelöä ja tuhlasimme luvattoman paljon rahaa kaikenlaiseen, mitä vain teki mieli ostaa. Oli ihan hyvä ja kaunis päivä. 

Äitienpäivä tuntui tänäkin vuonna olevan sellainen päivä, jolloin kaikki ovat perheensä parissa, joten tunsin oloni hieman surkeaksi, sillä meidän molempien vanhemmat asuvat niin kaukana, että emme voi käydä heidän luonaan varta vasten juuri äitienpäivänä. Perheelliset ystävät taas muistivat mainita jo edellisenä päivänä, että eivät tule ainakaan sunnuntaina käymään, koska on äitienpäivä. Olimme siis kahdestaan, loppujen lopuksi melkein kuin unohtaneina, että päivä on Niin Tärkeä Päivä, että kassakoneet ovat kilisseet jo viikkoja aikaisemmin äideille onnea toivottaen.

Ensi vuonna seuraava toukokuun tilannekatsaus.