Haastattelu 2

Haastattelija: Terve taas! Näin on vuosi mennyt edellisestä haastattelusta, ja sinä vain vanhenet. Miltä nyt tuntuu?
Nuuti: No selväähän on, että ei tässä enää ainakaan nuorruta. 

H: Kevätkin näyttää tulleen, joko ahdistaa?
N: Purin jokavuotista kevätahdistustani siivoamalla, ja heti tuntui paremmalta. Aurinko häikäisee yhtä kovaa kuin tulevaisuus, joka toistaiseksi on mallia tuntematon. Kalenterissani kuukaudet loppuvat elokuuhun, ja siitä pitemmälle en osaa aavistaa, missä olen ja mitä teen. Se on pelottavaa, jännittävää, mutta myös tavoittelemisen arvoista, en kai muuten pyrkisi valmistumaan. 

H: Mikä siinä tulevaisuudessa oikein pelottaa?
N: Just se, kun ei tiedä mihin joutuu tai pääsee vai pääseekö mihinkään. Myös se, jos joutuisin elämään etäsuhteessa ja selviytymään yksin jossakin, missä en tuntisi yhtään ketään ja elämä olisi vain työtä. Pelottaa sekin, että en tulisi raskaaksi, vaikka sitä toivon kaikkein eniten.

H: Mikä ärsyttää?
N: Oma saamattomuus ja kevätväsymys.

H: Mikä ihmetyttää?
N: Se, että jotkut saavat ns. vahinkolapsia. En ymmärrä, miten vahingossa voi saada lapsia; "hups, vahinko, plups!" Olettaen siis, että vapaaehtoisesti harrastaa seksiä eikä käytä ehkäisyä, niin kai sitä pitäisi tietää, että voi tulla raskaaksi, eli onko se silloin vahinko? Jos asia tulee mieleen vasta seksin jälkeen, niin onhan siinä vielä kohtuullisen helppo tapa estää mahdollinen vahinko, kun kipittää apteekkiin ostamaan jälkiehkäisypillerit. 

H: Mikä ihastuttaa?
N: Hyvä seura, ruoka, juoma. Onnellinen olo siitä, että näin on hyvä ja että ei tässä kuitenkaan mitään hätää ole. Luottamus.

H: Kuulostaa hyvältä. Toivotan sinulle onnea projekteihin! 
N: Kiitos.