keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Mitä se tarkoittaa?

Gradunteosta jäi päähän soimaan kuin mantra ainakin yksi asia: määrittele käyttämäsi termit. Koska vauvahaaveet ovat salakavalasti muuttuneet lapsettomuudeksi, minusta on ilmeisesti tullut nuuti, lapseton. Vai onko?

Yleisesti ajatellaan, että sitten on lapseton, kun raskaus ei ala vuoden yrityksen kuluessa. Ei kuulu, ei. Lapseton, minä. Me.

Miehelle lapsettomuus tarkoittaa enemmän lopullista tilaa, sellaista, jos sanottaisiin, ettei ikinä saa lapsia. Ei koskaan, never, aldrig. Siksi hän varmasti kokee ahdistavana ajatuksen siitä, että olisimme lapsettomia. Vaikka olemmehan me, ainakin tilapäisesti. Itselleni lapsettomuus merkitsee ennemminkin väliaikaista tilaa, josta tosin ei ole mitään takuuta päästä lapsellisten kerhoon.

Määritelmän mukaan lapsettomia ovat kai myös ne, joilla on jo lapsia, mutta jotka eivät saa toista/kolmatta/neljättä jne. lasta alulle vuoden yrityksestä huolimatta. Uskon, että suru on suuri, jos esikoiselle ei synnykään pikkusisarusta silloin kuin sitä toivottaisiin, ja esikoisen lähestyessä kahden vuoden ikää muutkin alkavat varmasti ah-niin-epätahdikkaasti kysellä, että koskas teille ja tiesittekö, että ainoat lapset ovat niitä pilallehemmoteltuja ja epäsosiaalisia yksilöitä (mikä ei siis tietenkään pidä paikkaansa). Mutta kuitenkin ajattelisin ehkä sekundaarisesti lapsettomat lapsettomuuden termin omaksi alaryhmäksi. Heillä on jo jotain, mitä totaalilapsettomilla ei ole, ja jälkimmäiset eivät vain voi tietää varmasti, onko lapsettomuus pysyvä tila. Aina. 

Oma alaryhmänsä ovat mielestäni myös he, jotka eivät millään keinoilla saa lapsia ja ovat siis niitä, joille lapsettomuus säilyy läpi elämän. Osa on ehkä hyväksynyt sen, osa ei. Luulisin, että se on elämänmittainen arpi, joka tulee esiin vielä vanhanakin joissakin tilanteissa. Ehkäpä myös siinä tilanteessa arpi säilyy, jos lapsen on viimein vuosien yrittämisen jälkeen saanut, heistä käytetään Simpukka-yhdistyksen mukaan nimitystä lapsellinen lapseton

Lapsettomuus on minulle sitä, kun tuntee kaipuuta johonkin, mitä ei ole. Haaveita, unelmia, ajatuksia, joiden toteutuminen ei olekaan kiinni siitä, miten minä haluan asioiden tapahtuvan ja milloin. Miettimistä, missä on vika. Ajatus veronpalautusten sijoittamista lääkkeisiin. Epävarmuutta ja huonommuuden tunnetta. Kaiken tämän kompensoimista tuhlaamalla rahaa itseensä.  

Kun googletin termiä lapseton, ensimmäiselle sivulle tuli otsikoksi katkera lapseton. Se juuri on sitä, mikä en haluaisi olla. Että sitten vanhana keinutuolissa tekisi mieli vain **ttuilla kaikille ja kaupassa etuilla ja marmattaa suureen ääneen, koska elämä ei mennytkään kivasti eikä ole niitä lapsiakaan, joille valittaa vaivoista.

Luulen, että olen lapsettomuuden alussa.
Onkohan tämä pitkä matka?

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

"Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä..."

On tuttavia, kavereita ja ystäviä. Jotkut tulevat, toiset menevät, ja jotkut jäävät ja pysyvät, vaikka tapahtuisi mitä tai aikaa kuluisi tapaamisten välissä. Mutta mihin ne jotkut sitten menevät?

Yksipuolisen, huonon otannan ja täysin subjektiivisen analyysini mukaan tyypit häviävät perheeseen. On niin hienoa olla perheellinen, että perheetön ei vain voi tajuta. Perheellisyyteen voi vedota myös töissä, jos ei halua ottaa jotakin asiaa hoitaakseen. Kun onhan perheettömillä aikaa! 

Tuntemani lapsia saaneet tyypit eivät saa kiitettävää arvosanaa yhteydenpidosta. Ehkä heillä on perheellisten piiri, jonne lapsettomat eivät pääse. Itsekään ei sitten enää jaksa soittaa tai kirjoittaa, että tervetuloa meille, kun sekin tuntuu olevan monien viikkojen järjestelyiden tulos. 

Ja onhan minussakin vikaa. Koska vauvaprojekti ei ota onnistuakseen, olen tyytyväinen, että edes työ. Olen siis varmaan se tyyppi, joka katoaa töihin. Viikonloppuisin en sitten oikeastaan edes jaksaisi katsella sivusta lapsiperheen hulinaa, onnellista perhe-elämää, hieman kaoottista, mutta juuri sitä, jota haluaisin omaan elämään. Lapsia.

Koska tällä hetkellä tuntuu, että tässä on odotettava vielä n määrä kuukausia, ehkä vuosia, ennen kuin sellainen ihme meille tulee, en halua kiusata itseäni katselemalla toisten lapsiperhe-elämää. Jos minulla on tili tyhjä, en mene kaupungillekaan silloin kiertelemään, itseäni kiusaamaan asioilla, joita ei voi vielä saada, vaikka kuinka haluaisi. 

Toivoisin, että tämä on vain väliaikainen katkos. Sitten myöhemmin luultavasti häpeän näitä ajatuksiani, kun nöyränä yritän ryömiä perheellisten piiriin ja toivoa, että he eivät ajattelisi minun hylänneen heitä aikaisemmin. Samalla voisin kyllä itse ajatella, että nytkö kelpaan, kun (jos) on lapsia.

Siihen asti siis:
"Yritä myöhemmin uudelleen..."

tiistai 21. lokakuuta 2008

Kuka mä oon?

Aikaisemmin analysoin itseni vauvahaaveiden salaseuroihin väliinputoajaksi. Nyt olisi taas uudelleenidentifioitumisen paikka. Koska en jaksa ja ehdi mennä mihinkään terapiaan pohtimaan nykyistä identiteettiäni, teen sen tässä pika-analyysina.
  • ei enää opiskelija. Pitäisi keksiä tilalle joku muu termi, jonka voisi kirjoittaa lomakkeissa ammatti-kohtaan ja joka vieläpä kuulostaisi siltä, kuin olisi yhä kaunis, nuori ja fiksu.
  • ei mikään uraohjus. Mutta kiva työ, kiitos, ja sen verran kiva palkka, että se kompensoisi jotenkin työn aiheuttaman katkoksen vapaa-ajan viettoon.
  • ei vakituista työtä. Se, kuka kertoo olevansa sijainen melkein ennen kuin sanoo nimensä.
  • ei lapsia. Mutta toivoisi saavansa lapsen. Kovasti. Totuttelua termiin lapseton.
  • parisuhteellinen. Onnellinen.
  • ei nuori eikä vanha. Töissä täytyy kuvitella olevansa aikuinen.
  • realisti, pessimisti, mutta silti myös toiveikas, ja joskus jopa haaveilija.
  • vuokralainen (muistaa maksaa vuokransa).
  • tunnollinen. Unohtaa asioita vain, jos niitä on muistettavana liikaa.
  • ei kevätihminen.
  • syksyihminen.
  • jouluihminen.
  • ihan kiva elämä. Ajoittain oikein kiva.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Vuosi

Viime vuonna tähän aikaan en tiennyt, että kuluttaisin vuoden aikana niin paljon turhia raskaustestejä. 
Yksi viiva, yksi viiva, yksi viiva. 

Se tarkoittaa, että en todellakaan tullut edes vähän raskaaksi vuoden aikana.

Ei oikeastaan ole enempää sanottavaa tällä hetkellä.

Update

Täällä ei enää kärsitä graduahdistuksesta, sillä se tekele on hiljattain valmistunut ja kansissa, ja minulla kädessä maisterin paperit. Kaukaiselta tuntuvat ne kesäiset yöt, kun töiden jälkeen yritin pusertaa ajatuksia ruudulle ja luulin, että en koskaan saa aikaiseksi sitä viimeistä pistettä. Tai se yksi kesäkuinen päivä, kun tulikin yhtäkkiä tarve hakea vielä pari opusta kaunistamaan lähdeluetteloa.

Tulihan tehtyä. Ja opiskeltua. 

Piste.