En minä muita neuvomaan haluaisi ryhtyä mutta...

Lasketun ajan lähestyessä.

Minulle laskettu aika tarkoitti varsinaista laskettua aikaa ja siihen kaksi viikkoa päälle. En osannut odottaa, että synnytys oikeasti käynnistyisi laskettuna aikana, mutta niin se vain on, että vauvat tulevat, kun haluavat, eikä meidän täsmällinen tapauksemme tiennyt mitään siitä, että sen äiti on ensisynnyttäjä, joka luuli synnyttävänsä kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen ja valmistautui ottamaan aurinkoa kaikessa rauhassa vielä viimeiset viikot. Jos seuraava kerta tulee joskus, yritän muistaa, että synnytys voi alkaa milloin vain - ja lupaan yllättyä siitä silti :)

Ostoslista.

Ostaisin kasan siteitä valmiiksi, sellaisia isoja, tai sitten jopa virtsankarkailuun tarkoitettuja tuotteita, enkä ajattelisi vain, että ehtiihän sitä seuraavallakin kauppareissulla. Joo, tuore isä toki ehtii kyllä juosta kaupassa vauvan synnyttyäkin, kun kertyyhän siihen ostoslistaan muutakin mielenkiintoista, joita mies saa amazing race -tyylillä etsiä ympäri kaupunkia:

- kottikärryn renkaan sisäkumi, joka pumpataan lähimmällä huoltoasemalla. Löytyi kuulemma rengasliikkeestä, jonka myyjä ymmärsi yskän heti, kun mies oli häveliäästi etsinyt sopivankokoista sisäkumia ei-mihinkään-tiettyyn-tuotteeseen. Itse vein vaimolle tällaisen, oli hän sanonut ojentaessaan tuotetta.

- luumumehua tai jotakin muuta vatsaa pehmittävää

- kaali, jonka kylmiä lehtiä voi laittaa rintaliiveihin

- särkylääkettä, tai ainakin resepti niihin, ja tarpeeksi!

- liivinsuojia, sekä kesto- että kertakäyttöisiä, jotta on mistä valita aroille rinnoille sopivimmat

- noutoruokaa, lähimpien ravintoloiden puhelinnumerot ja ruokalistat jääkaapin oveen

Synnytyksen käynnistyttyä kärvistellään kotona.

Tekisin synnytys-cd:n valmiiksi, jottei mies keskeyttäisi pitkää suihkuani kysymällä supistusten tauolla vähän väliä oven raosta: niin minkä kappaleen halusitkaan tältä ja tältä levyltä? Kirjoittaisin myös listan jääkaapin oveen, jossa lukisi:

synnytysvoileipä
- sulatejuustoa, tuorejuustoa tai margariiniä IHAN SAMA
- voileipäkinkkua IHAN SAMA
- juustoa IHAN SAMA
- kurkkua tai salaattia IHAN SAMA

Koska se nyt vain on ihan sama, kun roikkuu jumppapallon päällä ja sairaalalta on juuri puhelimessa sanottu, että olkaa vielä hetki kotona, ja kun tulee mieleen, että voisi olla vähän nälkä, mutta kun supistaa aika usein eikä saa sanaa suustaan, niin ei siinä vain kykene luettelemaan kaikkia leivän aineisosia, ja kun se tuotos muutenkin on pian lattialla.

Suosittelisin myös naapurirauhan vuoksi laittamaan ikkunat ajoissa kiinni.

Synnytys.

Sinne voi mennä myös avoimin mielin, ainakin ensimmäisellä kerralla. Suosittelen heittäytymistä ja aalto-teoriaan uskomista, eli kuvittelee kivun olevan aalto, jonka huipun tullessa keskittyy hengittämään ja rentoutumaan ja ajattelemaan, että se aalto menee pois (tullakseen tosin pian uudelleen...) Kipu- ja pyörtymiskynnykseni on matala, joten kyllähän synnytys etukäteen pelotti, vaikka yritinkin työntää koko synnytysajatusta pois mielestäni, ja toisaalta taas uudet asiat jännittävät varmasti aika monia. Synnytyksen käynnistyttyä en ehtinyt pelätä, vaan keskityin vain siihen hetkeen. Etukäteen minua auttoivat seuraavat ajatukset:

- aika moni on selvinnyt synnytyksestä ennen minua, tavalla tai toisella.

- ei se kipu mitä luultavimmin ala yhtäkkiä, vaan vähitellen, ja siihen tottuu

- kyseessä on "hyvä kipu", eikä esimerkiksi sellainen, jota pitkäaikaissairas joutuu kestämään.

Synnytyksestä toipuminen.

On niitä, jotka harrastavat zumbaa seuraavalla viikolla synnytyksestä, ja niitä, joiden seksielämä viriää paremmaksi kuin ikinä kuukauden sisällä. Sitten on tällaisia, kuten minä, joilla toipuminen kestää ja kestää ja kestää. Ristiäisissä jouduin ottamaan särkylääkettä, jotta jaksoin seisoa pyörtymättä. Sen sijaan, että olisi varma, että jotakin on lopullisesti rikki, kannattaisi vain uskoa ajan parantavan (eikä lukea netistä niiden kertomuksia, jotka vetävät vaunumaratonia heti sairaalasta kotiin päästyään). En ehkä ole ainoa, joilla toipuminen lasketaan useissa kuukausissa, ei viikoissa tai päivissä.

Kilpavarustelu.

Niin ihanaa kuin se olisikin ostaa odotusaikana vaikka mitä vaatetta kaappien täydeltä, niin hillitsisin mielihalujani ja rahanmenoa. Kirppareilta löytää kuin uusia pienimpiä vaatteita (68 cm asti), eli juuri niitä, joita on pidetty kerran tai ei ollenkaan ja laitetaan myyntiin, kun niitä on ollut ihan l i i k a a ja lisää on tullut lahjaksi. Ostaisin kaupasta vain pari pientä vaatetta (ne ihanimmat pakko saada -kappaleet, jotka säilötään muistoksi), ja loput ostosmielihaluni täydentäisin siis kirppareilla. Isompia kokoja (74 cm ja isommat) voisi taas ostaa kaupoista sitä mukaa kun tulee vastaan, sillä niitä enää löydy kirppareilta samanlaisia kasoja ja yhtä hyväkuntoisia kuin kaikista pienimpiä vaatteita, ja näitä vaatteita muutenkin käytetään pitempään kuin 50 cm kokoista bodya, joka ei enää pesun jälkeen mene päälle, kun vauva kasvoikin 5 cm ja yli 1000 g kahden neuvolakäynnin välissä.

Vauvaan saa kyllä halutessaan laitettua rahaa mielin määrin, eikä siinä mitään, itsekin halusin ehdottomasti esimerkiksi uudet vaunut, jonka perustelin muun muassa siten, että olin muutaman vuoden haaveillut valitsevani vaunut, mutta sen sijaan laittanut monta sataa hoitoihin, joten kyllä nyt laitan satasia sellaisiin vaunuihin kuin haluan, koska ne ovat jokapäiväisessä käytössä. Hankintoja voi kuitenkin myös tehdä edullisesti, ja kaikista halvimmalla pääsee, kun harkitsee kahdesti, ennen kuin ostaa aivan kaikkea. Kaikkia vauvatarvikelistan asioista ei tule tarvitsemaan, ja niitä voi ostaa myös sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee, jolloin ehkä säästyy muutamalta turhakkeelta. Viime hetken paniikin välttäminen säästää myös rahoja (joo, babylegsit eivät ole olleet kertaakaan käytössä).

Imetyskamat.

Imetystavaroita on kai myynnissä jos jonkinlaista, meillä käytössä oli rintapumppu (ihan tavallinen ja halpa malli, käytettynä), maidonkerääjä ja pari pulloa pumpatulle maidolle. Ostin myös imetystyynyn vauvan ollessa pariviikkoinen, mutta tyynyn käyttöikä jäi meillä lyhyeksi (toimii nykyään parisängyn reunalla esteenä, jos vauva nukkuu sängyssämme). Olennaisimmat asiat ovat mielestäni muutamat imetysliivit ja imetyspaidat. Näiden valikoimia katsoisin etukäteen, ettei tarvitse vastasyntyneen ja miehen kanssa käydä ostoksilla hikisenä, turvonneena ja maitoa valuvana. Kenelläkään ei ole hauskaa, kun vastasyntynyt itkee ja isä soittaa sovituskoppiin, että missä olet, ja itse samaan aikaan puhumisen kanssa päättää, että nämä henkkamaukkaliivit ovat nyt ihan tarpeeksi oikean kokoiset, kun eivät ne sitä oikeasti olleet lähelläkään. Suosittelisin siis liivien sovittamista etukäteen ja vaikka nettikaupan osoitteen etsimistä valmiiksi, ja sitten kun toteaa rintojen paisuneen tilan, voi laittaa tilauksen menemään vaivattomasti kotikoneelta välttäen edellä kuvatun episodin.

Ensimmäiset kuukaudet.

Jos kaikki on hyvin ja nauttii vauvantuoksuisesta elämästä, niin yrittäisin painaa niitä hetkiä mieleen tarkasti, ne kun menevät niin nopeasti ohi. Aivan pian vauva katselee enemmän, ääntelee, hymyilee, on hereillä, kääntyy, ryömii, seisoo, konttaa, istuu... Sitten se edeltävä vaihe tuntuu siltä, kuinka vauva oli silloin niin paljon enemmän vauva, nyt jo niin iso.

Jos taas ensimmäiset kuukaudet tuntuvat kauheilta, niin... Ei ehkä lohduta tämä, mutta ne vaiheet menevät yllättävän nopeasti ohi. Yhtäkkiä vauva on jo isompi - ja tulee uusia vaiheita ;)