Ei, en ole raskaana.
Mutta juuri onnistuneelta matkalta vauvan kanssa palanneena voisin kertoa, että olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten ystävällisiä ihmiset ovatkaan, kun olen ollut vauvan kanssa liikkeellä. Luulin, että Suomessa apua ei saa ainakaan automaattisesti, mutta olin väärässä. Kaupungilla vaunujen kanssa ollessa ovea avataan pyytämättä ja tarjoudutaan nostamaan vaunut rappusissa. Yksin matkustaessani julkisilla kulkuvälineillä minulle on tarjottu apua useammin kuin sitä olen tarvinnut, matkalaukkua kannettu, vaunuja nostettu, vauvalle hymyilty ja juteltu ja ennen kaikkea ihasteltu.
Parasta on, että yleensä asenteet ovat vaikuttaneet myönteisiltä meitä kohtaan, vaikka samaan lentokoneeseen tai junavaunuun onkin mukanani tullut pieni vauva. Junassa on jokaisen toki helppo vaihtaa vaunua, jos vauva häiritsee, mutta lentokoneessa se onkin vaikeampaa. Luulin, että niskassa voisi tuntea julmia katseita heti, kun vauva inahtaakin, mutta toistaiseksi en ole juurikaan kokenut tällaista. Viimeisimmällä lentomatkalla tosin huomasin lähistöllä istuvien oi-ei-nuo-tulevat-tähän-ilmeet äänettömän huokauksen kera, kun etsin paikkaani vauva kantorepussa ja laukkua perässäni vetäen, mutta matkan aikana heiltäkin irtosi hymyilevälle vauvalle vastahymy, joten ehkä emme kuitenkaan olleet kanssamatkustajia aivan pahimmasta päästä.
Taktiikkani on tämä:
Yritän itse olla hyvällä tuulella ja stressitön, ja yritän pitää myös vauvan hyvällä tuulella, mutta mahdollisimman pienin äänin (soivat lelut jäävät kotiin ja oma äänen taso on kohtuullinen). Annan vauvalle ruokaa myös vähän ennakoiden, enkä matkoilla niin välitä ruoka-ajoista tai siitä, että lämpimät ruuat syödään tiettyyn aikaan, eli hedelmäsose (ja ne maissinaksut!) voivat joskus olla hyvä ratkaisu, vaikka kotioloissa niitä ei mussutettaisi aterian korvikkeena. Jos kaikesta huolimatta vauva itkee ja kitisee, ja vaikka toteaisin, että kyseisessä tilanteessa en saa lasta tyytyväiseksi mitenkään, niin - ja tämä on se tärkeä kohta - yritän näyttää siltä, niin kuin yrittäisin koko ajan tehdä asialle jotakin, vaikka henkisesti olisin luovuttanut.
Hss, älkää kertoko muille.
Tekstit
6 kommenttia:
Ei, en ole minäkään. Sen sijaan on pitänyt monen monta kertaa taas jättää kommenttia, kuinka viehkosti kirjoitat. Ei mitään tusinapostauksia, aina todellisia päivän piristäjiä. Jatkahan aina vain :)
Kiva että matka meni hyvin! Mulla on samantyylisiä positiivisia kokemuksia vauvan kanssa matkustamisesta. Isomman lapsen kanssa sitten onkin saanut joskus mulkoiluja... tosin joskus jopa ehkä ihan aiheestakin (nimimerkillä en saa uhmaikäistä mitenkään rauhoittumaan lentokoneen penkkiin...).
Milla-emeliina, kiitos kommentistasi, ilahdutti kovasti :)
Anonyymi, joo, mietinkin tuota, että pitää ottaa ilo irti tästä ajasta, tilanne kun tosiaan voi muuttua uhmaikäisen kanssa matkustaessa ;) En minäkään muuten saanut 10 kk vanhaa lentokoneessa istumaan koko aikaa, tuijotipa vielä hymyillen takana istuvaa penkkien raosta, mutta kai se on pienempi paha kuin mahdollinen kitinä (jota myös tuli jossakin vaiheessa)...
Mä olen kanssa positiivisesti yllättynyt. Lentoemännät ovat todella avuliaita, ja jurompikin business-matkustaja on vilauttanut hymyn neidillemme.
Mutta se tavaroiden raahaus! Rattaat, pullot, vaipat, passit, kassit....
Tunnustan!! Minä olen joskus se lapseton matkustaja, joka päästää äänettömän huokauksen lapsiperheen tullessa lähelle. Mieheni saattaa päästää huokauksen ääneenkin... Minulla on hyviäkin kokemuksia, mutta huonoja vähän enemmän. Olen lisäksi yleensä lentomatkan koittaessa fyysisesti ja henkisesti aivan poikki, ja siksi pinna kireällä. Viime kerta oli pahin: Puhkesin itse itkemään, kun sisarukset meidän edessä huusi vuoron perään neljättä tuntia putkeen. (Ja lentoa oli vielä neljä tuntia jäljellä.)
Tätä taustaa vasten, sitäkin enemmän ihailen nokkelaa keinovalikoimaasi lapsen tyytyväisenä pitämiseen - ja lupaan seuraavan kerran lentäessäni tukahduttaa sen äänettömänkin huokauksen, koska äitimatkustaja on todennäköisesti kunnioitukseni ansainnut. :)
Pakkaaminen on kyllä tylsää! Ja aina on fiilis, että jotakin tärkeää jää. Olen ottanut periaatteeksi sen, että tavaroiden on mahduttava tietyn kokoiseen laukkuun, ja jos kohteessa on pesukone helposti käytettävissä, vaatetta ei tarvitse ihan älyttömästi. Lisäksi muistutan itseäni, että kauppoja on yleensä vaikka missä, eli jos jotakin unohtuu, sitten ostetaan välttämättömät.
Pilvi, noin pitkästä lentomatkasta ei ole kokemusta, ja ihan vielä en olisi sellaiseen kyllä valmiskaan ;) Täytyy siis tunnustaa, että nämä mun keinot riittävät ainakin kohtuullisen lyhyille matkoille, tai sitten esim. pitemmällä junamatkalla, jossa pääsee vähän liikkumaan. Mun mielestä tärkeää olisi joka tapauksessa muistaa, että on kaikkien yhteinen etu, jos kukaan ei karju montaa tuntia pienessä tilassa, ja suurin osa vanhemmista varmasti yrittää tehdä kaikkensa sen eteen, että kukaan ei joudu kokemaan huutokonserttia lentokoneessa :)
Lähetä kommentti