- miksi vauvat kakkaavat usein syöttötuolissa kesken syömisen? Näyttää vaikealta, en ole koettanut.
- mikä ihme niissä johdoissa kiehtoo?
- miksi maissinaksut tuntuvat olevan jokaisen vauvan herkkuruokaa? Mikä niistä pahvinmakuisista pötkylöistä tekee niin hyvää, että niillä saa taltutettua alkavan kiukunkin?
- osaisinko enää edes nukkua yli neljä tuntia putkeen?
- miksi kalenterissani, jossa ei edes joka viikko ole merkintää, ne pari oikeasti tärkeää tapahtumaa sattuvat samaan aikaan, eikä kahdessa paikassa voi edelleenkään olla yhtä aikaa? Miten selvisin ennen, kun kalenteri täyttyi tärkeistä asioista?
- miksi olen nykyään niin tehoton, että yksi asia per päivä on maksimisuorituskykyni? Miten selvisin ennen?
- miten saisikaan itselleen sitä samaa hetkessä elämisen tunnetta, joka vauvalla on?
- kuinka hyvät lihakset meidän vauvalla onkaan!
- miksi päähän jää aina soimaan tämän kaltaisten rallatusten kertosäkeet?
- miten huonoksi äidiksi voikaan tuntea itsensä, kun lapsi putoaa sängystä ensimmäisen kerran, ja miten silloin tuntuu, että on ainoa näin huono äiti, vaikka on lukenut, että muidenkin lapsi on sieltä tavalla tai toisella pudonnut joskus tai tulee joskus putoamaan.
- miten alle 10 kk vanhalla lapsella on jo niin paljon draaman tajua ja omaa tahtoa?
- miten se ihan vauva-aika menikään niin nopeasti? Muistanhan sen aina?
Tekstit
5 kommenttia:
Vauvasi voi elää hetkessä, koska sinä huolehdit menneestä ja tulevasta. Molempien hetkessä eläminen on mahdotonta.
Sanoppa muuta.
Sitä oppii kaikkea mielenkiintoista, kuten maissinaksuista ja syöttötuolikakoista, kun lukee lapsiperheiden blogeja. :) Enkä tarkoita tuota sarkastisesti! Ikkuna erilaiseen elämään.
Mutta oikeastaan piti kommentoida tuota kalenteriasiaa. Työttömänä itseopiskelijana ulkomailla (jossa tunnen vielä aika vähän ihmisiä) koen samanlaista hämmennystä: Kun kalenterissa on yli viisi asiaa viikolle, olen melkein kiireinen, kun Suomessa työpäivän päälle saattoi viikon joka päivälle olla jotain, ja se oli ihan normaalia. Sitä tottuu nopeasti hitaaseen elämään, ja siinä on puolensa - mutta silloin kun sen tuo tullessaan lapsi, välttynee ajoittaiselta tyhjyyden tunteelta.
Oi, hidas elämä kuulostaa muodikkaalta, eikö jokainen kiireinen ihminen naistenlehdissä nyt hehkuta hidastavansa elämää? :)
Olet Pilvi oikeassa, päivät eivät sinänsä tunnu koskaan tyhjiltä, vaikka ei tekisi mitään erikoista, kunhan vain olemme kahdestaan.
Moi, nauroin ääneen kun luin tämän postauksesi. Pohdit siellä täysin samoja asioita kuin minä täällä :) Minulla on samanikäinen vauveli, ja täysin samat jutut meneillään, huvittavaa :) Blogisi on muutenkin todella mielenkiintoinen, kirjoitat juuri niistä asioista mitä omassa päässä pyörii. Hyvää vertaistukea, kiitos siitä ja jatka samaan malliin!
Lähetä kommentti