maanantai 11. lokakuuta 2010

En tajua

Taas vain totean alkuun, että vauva kasvaa. Sen huomaa jatkuvasti muun muassa siitä, että vaatteita menee pieneksi sitä mukaa kun niitä tulee pyykistä. Isomman havahduksen sain neuvolassa, kun käteeni annettiin Ruokaa lapselleni -vihkonen ja kerrottiin kiinteiden aloittamisesta.
Ai niin, siis lapselleko pitää joskus antaa jotakin muuta ruokaa kuin äidinmaitoa...

En ole vielä oikein perehtynyt ravitsemuksellisiin seikkoihin lapsen ruokavaliossa, mutta sitä vastoin olen tehnyt muutamia ruokailuun liittyviä päätöksiä (pidätän tosin itselleni oikeuden mielipiteen ja periaatteiden muuttamiseen myöhemmin):
- lapsestani ei tule nirso, koska en vain kestä nirsoja mä-en-syö-kurkkua-enkä-kalaa-enkä-limaisia-herkkusieniä-enkä-tykkää-sipulista-ja-kaikki-merenelävät-oksettaa-ja-homejuusto-haisee-yrjölle-ja-ja...-ihmisiä
- lapsi saa opetella itse syömään lusikalla, koska jos ei ikinä saa harjoitella, ei opi
- syömme muutakin kuin valmisruokaa, koska emme me itsekään tunge suuhun vain eineksiä, vaan ruualla on muukin funktio kuin vain hengissäpitäminen
- karkkia ja muita herkkuja vasta mahdollisimman myöhään, koska ehtii sitä sokeria lappaa suuhunsa elämänsä aikana

En ollut juuri yhtään perehtynyt aiheeseen ennen havahtumistani siihen faktaan, että jo alle kuukauden päästä lapsellemme kenties voi laittaa suuhun kiinteää sapuskaa. Luin neuvolan esitteen ja viime aikoina olen sivusilmällä suuremmalla kiinnostuksella seuraillut, mitä äidit kirjoittavat aiheesta. Ja nyt siis tulevat ne EN TAJUA -kohdat:
- Onko kiinteiden aloitus oikeasti niin iso juttu? 
- Miksi oikein päätetään The Kiinteidenaloittamispäivä? Meille ei ole sanottu mitään aikaa tai päivää, ja toistaiseksi painoa on tullut ihan rintamaidolla, joten päätänkö tämän vain itse? Onko tämä jokin koulukuntakysymys? Voisinko imettää kaikessa rauhassa 6 kuukauden ikään asti, jos en vain halua tai jaksa antaa soseita aikaisemmin?
- Miten vaikeaa voikaan olla suuri päätös siitä, annetaanko ensimmäiseksi lapselle perunaa, porkkanaa vai bataattia? Onko se kuin kohtalonkysymys, tuleeko lapsesta loppuiäksi peruna- porkkana- vai bataattimies?
- Ja miten vaikeaa nykyihmiselle voikaan olla soseiden teko itse, kun vihkosessa on ohjeita perunan ja porkkanan keittoon ja soseuttamiseen???  Että oikein vettä kattilaan, sinne kuoritut rehut, keitetään pehmeiksi, soseutetaan. Vai olisikohan sittenkin helpompaa ostaa perunaa purkissa, jos vaikka unohtaisin jonkun välivaiheen, kuten kuorimisen, tai sitten sen keittämisen ja sauvasekoittimella vain survoisin raakoja porkkanoita raasteeksi. Unohdinhan lasagnen juustokastikkeestakin mausteet tässä jokin aika sitten.
- Onko vauva oikeasti kohta jo niin iso, että tällaisia pitää miettiä? 
- Pitäisikö vain tehdä kompromissi eli aloittaa kiinteät 5 kk iässä, kun se olisi vähän niin kuin 4 kk ja 6 kk välimaastossa? Mutta toki siis tasan 5 kuukauden iässä, ei päivää aikaisemmin tai myöhemmin. Synttärikakku olisi siis kaksi lusikallista perunaa, tai ehkä sittenkin bataattia, iiks, eihän tätä juttua melkein osaa päättää!
- Pitäisikö vain olla lukematta aiheesta ja yrittää selvitä intuitiolla?

Tänään tekee mieli vaahdota yhdestä sun toisestakin asiasta. Kiitos ja anteeksi.

13 kommenttia:

Taika kirjoitti...

Meillä alkoi kamala vouhotus (lähinnä joidenkin sukulaisten toimesta) kiinteiden aloituksesta siinä vaiheessa kun vauva oli 3kk. "Kyllähän noin iso poika jo tarvii muutakin kuin maitoa!" "Kyllä meidän lapsille annettiin jo 3kk:n iässä perunaa!" "Ostin teille tänne näitä soseita jos poika tarttee välipalaa." Mä en tiedä mitä ravitsemustieteilijöitä jotkut ihmiset luulee olevansa, mutta mun tietääkseni äidinmaidossa on kuitenkin enemmän energiaa ja ravintoaineita kun esim. perunassa... Että imetä vaan ihan rauhassa ja mieti niitä soseita sitten kun siltä tuntuu :)

Anonyymi kirjoitti...

Kas, koulukuntaeroja tässä ruokintahommassa on, tosiaan. :) Jotkut pitävät kunnia-asianaan täysimettää kuuden kuukauden ikään saakka, toisten mielestä on hyödyllisempää (esim. yöunien takia) aloittaa kiinteät aiemmin. Käsittääkseni puolivuotiaaksi voi ihan rauhassa vain imettää, jos maitoa riittää, vauva kasvaa ja äiti jaksaa.

Ite olisin mielelläni huoltanut vauvan maidoilla vähän pidempään, mutta viiden kuukauden maissa aloitimme soseiden kanssa levottomien öiden vuoksi. Eipä tuo maailma siihen kaatunut. Tein itse alkuun kaikki soseet ja pidin kunnia-asianani olla tunkematta vauvaan mitään teollista mössöä, mutta sitten tuli hirveä väsymyskausi (ehkä kahdeksan kuukauden kohdalla?) ja ruokalistaan ilmestyivät ourkkimössöt mukaan. Se tuntui aluksi luovuttamiselta ja vauvan laiminlyömiseltä, mutta sitten asia jotenkin palasi mittasuhteisiinsa: ei maailma tähänkään kaatunut. (Ja esim. Hipp-sarjassa on hyviä luomusoseita vauvoille. :))

Minunkin toivelistalleni kuuluu ei-ronkeli lapsi, mutta tässä asiassa olen joutunut nostamaan kädet ylös: vaikka tarjoamme monipuolista kotiruokaa, josta ei ole nypitty sipulia, pinaattia, sieniä tai vuohenjuustoa pois, ruoka maistuu lapselle joskus, ja joskus on kausia jolloin todellakaan ei maistu.

En siis yritä lannistaa sinua tai lässyttää siitä, kuinka kaikki periaatteet lapsen kasvaessa joutavat romukoppaan (koska eivät ne minusta sinne jouda), vaan ajattelin ehdottaa, että JOS ruokailuun liittyvät päätöksesi myöhemmin syystä tai toisesta muuttuvat, ole lempeä itsellesi siinä vaiheessa.

Veera kirjoitti...

Meillä kiinteät alotettiin siinä vaiheessa, kun poika näytti niistä olevan kiinnostunut. Ja hyvä aika olikin! 5,5 kk ikäisenä poika ei sylkenyt yhtään ruokaa ulos, kaikki mikä meni suuhun, meni mahaankin. Osasi siis siirtää tavaran kielellä taaemmas. Ei siis katottu päivämäärän mukaan. :)

Ja laiska äiti ilmottautuu! En tee mitään ruokia itse. Lapsi syö purkkiruokaa. Raskausaikana ajattelin, että tietenkin teen kaiken itse, mutta nyt huomaan mulla olevan paljon muuta mielenkiintosempaa tekemistä ku mössöjen vääntäminen. Teen lapsen päikkäriaikaan mieluummin itelleni mieluista hommaa ku epämieluisaa (kaikki keittiöhommat on yökyök!!). Kaikkiruokainen tuo sen sijaan on, toisin ku äitinsä. Minä oon niitä ihmisiä, jotka ei kykene syömään juuri mitään. Ja kuinka ihana olis, jos kykenis! Mutta ei voi mitään, katkaravuista tulee oksennus suuhun, samoin monesta muusta ruoasta, jota toiset syö ihan vaivatta...

Niin ja meillä muuten alotettiin aivan väärällä ruoalla, nimittäin persikkä-päärynällä! Lapsihan ei opi syömään oikeeta ruokaa, jos alotetaan hedelmällä... niin joo, sanoinko jo, että meidän poika on kaikkiruokanen? :D

Verona kirjoitti...

O'ou, kuulostaapa vaativalta näin lapsettomalle ihmiselle :) mutta kyllä sinä selviät, ja olethan jo saanut hyviä neuvoja ihmisiltä jotka oikeasti tietävät asiasta jotain!

Unikas kirjoitti...

Lapsettoman korviin tuo viimeinen ajatus "intuitioon luottaminen" kuulosti parhaimmalta :)

Tiitu kirjoitti...

Koulukuntaeroja on, todellakin. Omaan vaistoon luottaminen on erinomainen vaihtoehto. Ei ole mitään tiettyä päivää, johon mennessä kiinteitä pitää alkaa lappaa vauvan suuhun, ei edes se puolivuotispäivä. Omasta mielestäni paras aika kiinteille on se, kun vauva itse alkaa osoittaa mielenkiintoa kiinteää ruokaa kohtaan, yleensä siinä 5-6 kuukauden iässä. Tällöin ei välttämättä edes tarvitse mennä siihen lapataan sosetta vauvan suuhun -meininkiin, vaan kiinteiden aloitus voidaan tehdä vauvantahtisesti, vauvan ehdoilla. Myöskään soseet eivät ole mikään välttämättömyys, vaan vauva voi totutella kiinteiden maailmaan sormiruokaillen. Itse koen, että tämä on se luonnollisin tapa aloittaa kiinteät ja johtaa todennäköisimmin terveeseen ruokasuhteeseen ja myös siihen, että lapsi ennakkoluulottomasti maistelee kaikkea itse ja syö sen verran kuin oikeasti tarvitsee. Sormiruokailu vaatii vähän perehtymistä ja ympäristön kummeksunnan, jopa kritiikin hyväksymista. Täällä kun on totuttu siihen, että ruokaa lapataan lusikalla enemmän tai vähemmän vastentahtoisen vauvan suuhun vanhempien ehdoilla. Itseäni sormiruokailussa miellyttää erityisesti vauvan kunnioittaminen ja omatoimisuuden tukeminen. Kiva blogi aiheesta löytyy osoitteesta http://lenniledweaning.blogspot.com/. Hyviä ruokia sormiruokailun aloittamiseen ovat esim. kurkku, höyrytetty porkkana ja banaani.

Fakta kuitenkin on, että jos ja kun imetys teillä sujuu, on se ihan varmasti huomattavasti helpompi tapa ruokkia vauva kuin kiinteät. En siis pitäisi mitään kiirettä kiinteiden aloittamisen suhteen. Täysimetetyillä vauvoilla tulee tyypillisesti pieni painonnotkahdus suhteessa neuvolan käyriin siinä noin 5 kuukauden iässä ja tällöin tietämättömät terveydenhoitajat helposti alkavat patistaa kiinteiden aloitukseen. Nämä kommentit voi huoleti antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos: äidinmaito on tässä vaiheessa se kaikkein ravintorikkain, täyttävin ja rasvaisin ruoka, jota vauva saa.

nuuti kirjoitti...

Kiitos kommenteista, ajattelemisen aihetta jokaisessa!

Taika,
Meidän poika on myös "niin iso", että olen ihan itse miettinyt, pitäisikö sen vuoksi antaa mahdollisimman pian perunaa... Mutta toistaiseksi tosiaan maito on riittänyt, painoa on reippaanlaisesti, niin kai iso poikamme jatkossakin vielä jonkun aikaa ainakin pelkällä maidolla pärjää. Se on varmaan niin tai näin: jos lapsi olisi pieni, miettisin varmaan, että pakko aloittaa kiinteät aikaisin, että tulisi enemmän painoa.

Anonyymi,
Mulle imetys ei ole mikään kunnia-asia, mutta se vain on tähän mennessä ollut meille varsin toimiva juttu ruokkia lapsi :) Ja toki pidän siitä läheisyydestä ja että vauva saa vielä olla ihan vauva (mielikuvissani lapsi kasvaa sekunnissa isommaksi, kun syö jotakin muuta kuin maitoa...)

Joo, ja niitä hienoja periaatteita on kyllä ollut (ja kadonnut) ja on yhä vaikka minkälaisia, mutta niin kuin kirjoitin, varaan oikeuden unohtaa ne ;) Lähinnä huvituin itsekseni, kun olen jo miettinyt kaikenlaista ylevää, ja kuitenkaan en ole oikein sisäistänyt, että kohtahan oikeasti voi alkaa antaa kiinteitä ruokia.

Ehkä en vaahtoamiseltani osannut selittää, mutta mua pikkuisen hymyilytti, kun neuvolan vihkossa on ohjeita suurin piirtein perunan keittämiseen :D Ihan niin taantunut en sentään ole, etteikö vihanneksia osaisi keittää ilman ohjettakin, vaikka tosiaan ne juustokastikkeen mausteet unohtuivatkin kerran (imetysdementiassa?) Tähän liittyen olen siis ajatellut, että pelkkää purkkiruokaa en haluaisi syöttää, koska itsekin syömme pääasiassa kotiruokaa. Mutta kuitenkin käsitykseni mukaan purkkiruokiin on ihan hyvä tottua, niin esim. matkoilla on helpompaa.

Veera,
Ehkäpäs itsekin odotan siis siihen asti, että vauva osoittaa kiinnostuksen merkkejä ruokaan, ellei sitä aikaisemmin tule esim. mahdottomia yövalvomisia. Luulen, että ne purkkiruuat on varsin hyviä, minä vain tällä hetkellä ajattelen, että teen myös itse ruokia, tulee varmaan halvemmaksikin. Mutta ei tämä ole mikään elämää suurempi juttu :)

Ruokarajoitteita on toki monenlaisia, ja toki yritän muistaa ottaa huomioon, jos meillä on tällaisia vieraita. Mutta on se silti musta vähän rasittavaa, jos aikuisella on lista asioita (siis juuri sellaisia tavallisia, esim. jotkut vihannekset), joita ei missään nimessä syö, koska ei vain tykkää. Raskausaika oli siitä kyllä jännää, että yhtäkkiä olin itse hyvin ruokarajoitteinen (ja omasta mielestänikin rasittava :D), tavallaan siis ymmärrän nyt enemmän sitä fiilistä, kun tulee oksennus kurkkuun jostakin ruuasta.

Verona ja Unikas,
Ennen lasta kuvittelin, että kaikki osaa jotenkin luonnostaan, yhtäkkiä mystisesti valaistuu, kuinka toimitaan. No tavallaan näin, mutta sitten on ne lukuisat ristiriitaisetkin ohjeet, joiden aallokossa tulisi luovia omine ajatuksineen, jotka kuitenkin koko ajan muokkaantuvat, ja kohta ei enää tiedä, mitä mieltä olikaan. Jännää :)

Tiitu,
kiitos näkökulmista asiaan! Tuota juuri mietinkin, että entä jos pojan paino ei pian nousekaan entiseen, huimaankin tahtiin, niin onko se sitten viimeistään pakko aloittaa perunan popsiminen, vaikka muuten menisi ihan hyvin ja normaaleilla syöntiväleillä. Hyvä siis tietää, että notkahdus painonkasvuun voi tulla. Muistelenkin lukeneeni jostakin, että rintamaitoa syövien kasvu on alussa hurjaa ja sitten tasaantuu, jolloin taas korviketta syövät kasvavat, mutta myöhemmin ero tasoittuu. En tiedä, miten luotettava tuo on, mutta yritän pitää mielessä seuraavassa neuvolassa, jos painoa ja pituutta on tullut vähemmän.

Anonyymi kirjoitti...

Oijoi. Meille alettiin eri tahoilta suosittelemaan ties mitä kiinteiden aloitusajankohtia. Neuvolaan ilmoitin valmiiksi että imetän puoli vuotta ja sitä ennen on turha suositella mitään. Ite edustan siis 6kk-koulukuntaa. Toki olisin aiemmin aloittanut kiinteät, jos olisin kokenut tarpeelliseksi, mutta eipä ollu kovaa hätää. (omani oli tasan 9kg puolvuotisneuvolassa, eli ihan reilun kokoinen, ja hyvin se maito riitti)

Neuvolassa muuten neuvotaan antamaan kiinteitä aiemmin jos laps kasvaa hitaasti. Siellä myös neuvotaan antamaan kiinteitä aiemmin jos laps kasvaa nopeesti. Eli mitään linjausta ei ole. Parhaiten tiedät itse lapsesi tarpeet, esim siitä onko lapsi tyytyväinen.

ruokajutuista piti muuten sanoa, että oon harvinaisen samaa mieltä siitä, että nirsoilijamukulat osaa olla tosi ärsyttäviä. En tiedä miten sellaiseksi kasvattamisen saa vältettyä, mut omani syö näin vajaa puoltoistavuotiaana ainakin sujuvasti homejuustoa sisältäviä ruokia ja sieniä ja kalaa... Tykkään! :)

Pilvi kirjoitti...

Hei Nuuti! Aivan riemastuttava kirjoitus - kolahti minuunkin, vaikka vauvan syöttäminen on kaukana ajankohtaisesta. Ehkä muistat minut menneestä, ehkä et, kirjoitin vuodatukseen nimimerkillä. Nyt on vaihtunut blogi ja asuinmanner, mutta olen seurannut vaiheitanne, kommentointi vaan on jäänyt. Valtavasti onnea Onnin johdosta! Ja hienoa, että jatkat kirjoittamista, kielellisesti ja sisällöllisesti antoisasti kuten aina. :)

Sydänjää kirjoitti...

Minäkin tykkäsin tästäKIN kirjoituksesta :) Itsekin sitä monesti miettii, että onko ne asiat todella niin suuria, mutta tuntuu, ettei niitä voi kenenkään kanssa ääneen pohtia. Ei oikeutta mielipiteeseen kun ei niitä lapsiakaan ole.

Anonyymi kirjoitti...

hehehe, peruna-, porkkana- vai bataattimies :D:D Mä sillon alotin perunalla. Yhden viikon yritin ja kaikki syljettiin pois. Jatkoin porkkanalla, sekin syljettiin pois. Ja kunnon äitinä sitten kokeilin kukkakaalia ja muuta vihannesta, mikään ei uponnut kunnes poika oli jo lähes 8kk ja iski paniikki. Ja paniikki liittyi sekä kehitykseen että nirsoiluun. Menin kauppaan ja ostin päärynäpurkin. SE SÖI!!! Seuraavaksi persikkaa ja SE SÖI SENKI!! Nykyään 2v syö paljon ja lähes mitä vaan, kaurapuuroakin pyytää lisää aamulla. Että siinä romuttu samalla kertaa omat aatteet "aloitetaan jollain muulla kuin makealla" ja "jos pienestä saakka nirsoilee niin isompana sama jatkuu". Jos toisen lapsen saan, aloitan ruokailuharjoitukset hyvissä ajoin ennen 6kk ikää ja siirryn suosiolla "herkkuihin", jos peuna ei uppoa. Näin uskoisin säästäväni aikaa, rahaa ja ennen kaikkea hermoja.

Kiitos blogistasi, minusta se on hyvä ja kiinnostava ja kirjoitat erilailla kuin muut. En yleensä kommentoi, enkä muista olenko ikinä blogiasi kommentoinutkaan, lukenut olen jo hyvä aikaa :) Onnea ja menestystä sinulle ja perheellesi jatkossakin!!

T. Laura

nuuti kirjoitti...

Saara,
Niinpä, juuri tuota mietinkin, että onpa se niin tai näin lapsen kokoon liittyen, niin ajatellaan, että lapsi tarvitsee kiinteää ruokaa. Vaikka siis vauva olisi tyytyväinen ja nukkuisi ihan ok pelkällä maidollakin. Mutta meillähän on vielä tuohon 4 kk ikään aikaa hetki, niin eipä tässä tiedä, miten tilanteet elää, ja joku päivä ehkä vain keitän sen perunan, jos siltä tuntuu ;)

Pilvi,
Muistan kyllä nimimerkkisi, kiitoksia onnitteluista ja kommentistasi! Onnea uudelle asuinmantereelle, käynpä joskus kurkkaamassa blogiasi :)

Sydänjää,
kiitos kommentistasi! Hassua, ajattelin samoin lapsettomana, että ei ole "oikeutta" kommentoida joitakin juttuja tai jotenkin ei ole varaa sanoa tai olla jotakin mieltä. Mutta nyt kun itsellä on lapsi, en ajattele niin. Sitä vastoin ajattelen monista asioista, että minä en osaa/voi kommentoida niiden juttuja, joiden lapsi on jo taapero tai on allerginen jne. Kai mulla on joku ulkopuolisuussyndrooma? Eli itse kehittelen ajatuksia, että sanomisillani ei olisi painoarvoa syystä x tai y (pitäisikin kirjoittaa tästä ajatuksen kanssa)
En siis tarkoita, että sulla olisi näin, mutta päädyin vain pohtimaan, että itse olen ajatellut samoin, ja ajattelen yhä, mutta toisista asioista vain. Joka tapauksessa kommenttisi ja näkökulmasi ovat erittäin tervetulleita tänne!

Laura,
mukavaa, että jätit kommentin, kiitos! :) Neuvolan th sanoikin tuosta, että jos aloittaa vaikkapa 6 kk iässä kiinteät, niin ei se ole aivan heti, että lapsi saisi niistä kunnon aterian, vaan totuttelemiseen menee aikaa. Hyvä muistutella itseään myös näitä kokemuksia lukemalla, että aina ruoka ei heti maistu, mutta se ei tarkoita, että tilanne jatkuisi aina ja ikuisesti. Kärsivällisyyttä siis jo ennakkoon minulle, kiitos! :)

Anonyymi kirjoitti...

Meidan tytto oli pieni ja laiheliini, mutta silti odotin 6 kuukauden ikaan saakka ennen kiinteiden aloitusta. En tieda onko Suomessa eri meininki, mutta taalla toisaalla Euroopassa kukaan ei hoputtanut. Yleinen suositus on se, ettei lapsi ennen kuuden kuukauden ikaa tarvitse muuta ruokaa kuin maitoa paitsi poikkeustapauksissa.

Mulle kiinteiden aloittaminen oli tosi iso juttu, se oli kuin askel vauva ajasta kohti pikkulapsivaihetta. Helpostihan nuo soseet itse tekee enka ole valmiita koskaan antanutkaan, mutta ensin se maistelu ja syomisen hitaus ahdisti. Tuntui etta siihen menee koko paiva! :) Ennen kuljin huoletta ja ilman suurempia suunnitelmia vauvan kanssa ympariinsa kun ruoka oli aina valmiina tisuissa. Kiinteiden aloituksen jalkeen oli mietittava koko ajan tarkemmin sita miten ja monelta lapsen saa syotettya.

Tuosta nirsoilusta en nyt itse niin huolehdi. Mulla ja siskolla on vuosi ikaeroa ja ollaan syoty aina tasmalleen samaa ruokaa. Siskoni on yha aikuisenakin todella tarkka siita mita syo ja listalla on paljon juttuja mista han ei pida. Tallainen *nirso* han on aina ollut. Mina taas olen syonyt aivan kaikkea aina, rakastin jopa kouluruokaa. Joten eipa se 'nirsoilukaan' ole laheskaan aina vanhempien paatettavissa. :)