Eipä minulla sitten muuta.
Kuin.
Ei ollut kiva tavata,
kiitos ja heihei,
ei tarvitse tulla takaisin,
älä soita tänne enää koskaan,
senkin kysta.
Ja mikä olikaan tuo lattiaan kuulunut kolahdus?
Ai, se oli sydämeltä vierähtänyt kivi.
Varsin vaihtelevaa tuulta ja vauvaperhe-elämää lapsettomuusmyrskyjen ja odotuksen jälkeen. Ehkä selkenevää, poutasäätä tai pilvistä, kohtalaista tuulta tai tyyntä. Kesällä sade- ja ukkoskuuroja ja talvella pakkasta. Kuka tietää.
6 kommenttia:
Hienoa!
Hyvä, että kysta on kadonnut ja kivi pudonnut sydämeltä!
Mahtavaa, se hävisi sittenkin!
Kerrankin hyviä uutisia, mahtava juttu! :)
Ihanaa! Hieno homma!
Kiitos kaikille kommenteista!
Helpottaa, kun ei ole ylimääräistä vaikeuttavaa seikkaa tällä tiellä, joka muutenkin on ihan tarpeeksi vaikea. Takaisin nollapisteessä siis, ei mikään autuas tila, mutta voisi kai asiat huonomminkin olla, jos vaikka olisi joutunut leikkaukseen jne.
Lähetä kommentti