Keskeneräinen

Siihen yhteen sormukseen, joka on nimettömässä majaillut yli puoli vuotta, laitettiin timantteja sillä ajatuksella, että niitä voi myöhemmin lisäillä vaikkapa hääpäivänä tai muuten vain, jos ei sattuisi tietämään, mihin muualle rahojansa sijoittaisi.

Nyt kun siihen yhden sormuksen rinnalle on pian tulossa toinen sormus, mieheni pohti, voisiko kihlasormusta jo samalla muuttaa. Jotenkin kuitenkin tunnen sormuksen niin omakseni juuri näin. Niin valmis, mutta toisaalta niin keskeneräinen.

Keskeneräistähän täällä on kaikki. Minä, me, sormukseni, elämä. Tuntisinko olevani valmiimpi, jos olisin raskaana? Jos saisin lapsen? Olisiko elämä sitten täydempi ja tekisi mieli lisätä sormukseen timantit, tehdä siitä aivan täydellinen ja valmis?

Toistaiseksi timantit saavat vielä odottaa kaupassa.
Sormus on juuri hyvä näin.

Tämä ajatus saa minut jostakin kummallisesta syystä liikuttumaan.