Ennen uusinta hoitosuunnitelmaa minulle tehtiin munatorvien aukiolotutkimus. Olin lukenut edellisenä päivänä saman kokeneiden ajatuksia, minkä perusteella jännitinkin etukäteen sitä, kuulunko niihin onnekkaisiin, joilla tutkimus ei juuri satu, vai niihin, joilla kuvailtu pieni paineen tunne ei olekaan ollut mikään kuukautiskipumainen tunne, vaan lähinnä kuin postikortti kipuhelvetistä.
Minulla on melko alhainen kipukynnys, mutta mahdollista kipua enemmän minua kuitenkin pelotti tulos. Jännitin ja pelkäsin ja panikoin tutkimuksen aikana sitä, liikkuvatko nesteet, joten unohdin pelätä varsinaista kipua. Paineen tunnetta en juuri tuntenut, eikä tutkimus minulle ollut normaalia gynekologikäyntiä epämiellyttävämpi. Helpotuksekseni tuloskin oli hyvä, eikä raskautumisen pitäisi olla tästä kiinni. Toisaalta selittämätön lapsettomuus tuntuu kovin epämääräiseltä, mutta positiivisena hetkenä yritän ajatella, että ratkaisu voi olla yksinkertaisesti epäsäännölliseen kiertooni vaikuttaminen ja ovulaation varmistaminen (ja samalla yritän unohtaa pelot siitä, että mitään munasoluja ei koskaan kasvakaan). Ja olemmehan me niin nuoria, että aika on puolellamme, kertoi lääkäri. Miksi se ei kuitenkaan lohduta niin paljon kuin sen ehkä pitäisi?
Lääkäri muuten kommentoi pistoshoidoista kertoessaan hoikkaa vartaloani (huom. lääkärin sanat) ja epäili, löytyykö sieltä sopivaa mahamakkaraa, minne saa helposti piikitettyä. Joka keväinen projektini on päästä bikinikuntoon, mutta joka vuosi kesän kynnyksellä lisään projektin päämäärää yhdellä vuodella. Viime syksynä olen kuitenkin ilmeisesti laihtunut huomaamatta, vaikka en ole asian eteen tehnyt yhtään mitään. Tartuin siis lääkärin sanoihin, ostin heti suklaalevyn jos toisenkin ja lopetin suklaalakon, ja nyt missioni onkin kasvattaa pistämiseen täydellisesti sopiva mahamakkara. Olen siis päässyt erinomaisesti alkuun lapsettomuushoitoihin valmistautumisessa!
Harmi vain, että tämä ei sovi yhtään yhteen sen kanssa, että haluaisin mahtua tulevaan hääpukuuni, mutta toisaalta ottaisin kyllä mielelläni pienen vauvavatsan, vaikka olisi minkälaiset turvotukset. Ehkä aloitan suklaalakon sitten huhtikuussa, kun tämänhetkinen tasapainoinen dieetti, suklaata molemmissa käsissä, voisi riittää hetkeksi.
Tekstit
6 kommenttia:
Heippa!
Käyn aina lueskelemassa kuulumisiasi, vaikka olenkin laiska jättämään puumerkkiäni :)
Kiva, että teillä on asiat edenneet noin mallikkaasti. Toivon kaikkea parasta ja hyvää matkallanne kohti vauvavatsaa!
Kiitos Mafalda,
Olisipa ihanaa, jos uskaltaisi oikeasti toivoa ja haaveilla, tuntuu vain niin kaukaiselta.. Kunnes muistan, että ensi kuussa jo saan ehkä jännittää. Kevät tulee, joka vuosi.
:)
Käväisin taas pitkästä aikaa lukemassa ja ehken enää niinkään salamyhkäinen ole, kun taas jätin puumerkin itsestäni. :D Jaksamisia hoitoihin ja hyvä, että asiat etenevät. Kevät tosiaan tulee, onneksi.
^
Ja tuosta jäikin nimimerkki pois, elikkä siis samainen Blogi-kyylä kyseessä, joka joskus aiemminkin salamyhkäisenä yritti kommentoida! :D
Kiitos, anonyymi Blogi-kyylä :)
Ei kyllä aina tunnu, että asiat etenevät, mutta vähitellen kuitenkin, kai.
Taannoin alkion siirrossa lääkäri totesi että minulla on "ohuet vatsanpeitteet" - pienestä sitä pitää lapsettomuuden keskellä iloa repiä :D
Lähetä kommentti