Juhlien problematiikkaa

Satuin huomaamaan mielenkiintoisen keskustelun Äitiyspakkaus-blogissa aiheesta voiko jättää lapset kutsumatta esim. häihin tai kutsua juhliin lapsiperheet eri aikaan kuin lapsettomat. 

Itse en vielä omista häistä osaa sanoa kuin että jos tällä hetkellä kuvittelen meneväni lähitulevaisuudessa naimisiin, en luultavasti kutsuisi juhliin lapsia. Haluaisin juhlia aikuisten kesken muutamastakin syystä. Mielestäni juhlien tunnelma on hieman eri, jos mukana on lapsia, ja tällä en siis tarkoita sitä, että lapset mitenkään pilaisivat juhlat, vaan että molempi parempi, mutta tässä elämäntilanteessa valitsisin aikuisten juhlat, ja ymmärrän niitä, jotka siihen syystä tai toisesta päätyvät. Käytännön syinä varmasti olisi yleensäkin pieni budjetti ja pienet häät, jonne ei yleensäkään kutsuttaisi kuin joitakin. Uskon, että kun juhlia järjestää, ei halua yleensäkään aiheuttaa kenellekään mielipahaa, ja on kovin harmillista, jos näin käy.

Kirjoituksessa ja kommenteissa mielenkiintoista oli myös argumentointi sen puolesta, kuinka harmillista on, jos ei pääse lapsettomien juhliin näyttämään lastansa, kun joko lasta ei kutsuta tai sitten aika lapsiperheille on eri. Tässä varmasti on juuri se kuilu, joka minua näin lapsettomana ihmetyttää vanhemmuudessa. Että se oma rakas ja maailman ihanin lapsi ja sen tekemiset olisivat maailman kiinnostavinta myös muiden mielestä, tilanteessa kuin tilanteessa, vaikkapa juuri toisten häissä. Totta kai elämässä pinnalla olevat asiat tulevat usein esiin keskusteluissa (graduntekijänä tunnen syyllisyyttä juuri tästä) ja kyllä minua kiinnostaa kuulla myös lapsiperheiden elämästä, mutta on silti paikkoja ja tilanteita, jossa lapsi-shown voi mielestäni jättää vähemmälle.

Me olemme juhlia järjestäessä kutsuneet joskus lapsiperheet aikaisemmin, ja olen ajatellut sen olevan lähinnä positiivista diskriminointia. Jos juhlissa esimerkiksi juodaan enemmän alkoholia, on mielestäni jopa kohteliasta valaista juhlien luonnetta. (Ensimmäisenä saapumisessa on muuten sekin etu, että saa korkata aivan ensin kakut ja muut herkut.)

Kutsutaanhan joihinkin tilaisuuksiin vaikkapa sukulaiset ja vanhukset eri päivänä tai eri paikkaan kuin kaverit juuri juhlan luonteesta johtuen. En usko vanhusten kuitenkaan kokevan itseään silloin syrjityiksi, vaikka niin mielellään ehkä olisivat esitelleet lonkkavaivaansa myös nuoremmalle sukupolvelle, jotta hekin tietäisivät, mitä odottaa sitten kun kaupasta pitää ostaa Tenaa virtsankarkailuun ja aamulla ensimmäisenä lukee kuolinilmoitukset, joista bongailee tuttujaan. 

Jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan, maailmassa ei varmaankaan olisi ongelmia niin paljon. 
Juhannusiloa ja juhlamieltä kesäjuhliin!