Yliopiston kirjaston hyllyjen välissä, siellä jossain tutkimuskirjallisuutta etsimässä, se ajatus vain tuli, tuosta vain. Että inhoan tätä vartaloa, kun se ei vain toimi kuin pitäisi, elä samaa kalenteria kuin minä. Pari kirjaa sain lainattua ja katosin kaatosateeseen, taivas oli synkkä kuin mikä.
Tämän kuukauden terolut-kuuri on ohi ja kuukautiset ovat alkaneet, tai sitten ei, riippuu vähän, voiko kovin niukkaa vuotoa laskea kp 1:ksi vai ei. Ihan sama loppujen lopuksi, ei se mitään muuta, eletäänkö tässä kuukautiskalenterissani päivä edellä tai jäljessä.
Toivon, toivon, että tämä ajatus epänaiseudesta jättää minut, onhan paljon helpompaa, kun pitää siitä, joka peilistä joka päivä tuijottaa takaisin.
Ulkona satoi yhä vettä, sisälläkin melkein tuntui pimeältä, kun illalla avasin lainaamani opuksen.
Sateen jälkeen, sateen jälkeen.
Tämän kuukauden terolut-kuuri on ohi ja kuukautiset ovat alkaneet, tai sitten ei, riippuu vähän, voiko kovin niukkaa vuotoa laskea kp 1:ksi vai ei. Ihan sama loppujen lopuksi, ei se mitään muuta, eletäänkö tässä kuukautiskalenterissani päivä edellä tai jäljessä.
Toivon, toivon, että tämä ajatus epänaiseudesta jättää minut, onhan paljon helpompaa, kun pitää siitä, joka peilistä joka päivä tuijottaa takaisin.
Ulkona satoi yhä vettä, sisälläkin melkein tuntui pimeältä, kun illalla avasin lainaamani opuksen.
Sateen jälkeen, sateen jälkeen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti