Lisääntymisen hi-tech

Edellisen kirjoitukseni kommentteihin sain vinkin Clearbluen digitaalisesta ovulaatiotestistä, josta lueskelinkin kyseisen firman kotisivuilta faktoja. Digitaalisen testin luvataan näyttävän tuloksen niin selvästi, että hölmömpikin tajuaa, että se joko tarkoittaa hedelmällisintä aikaa kuukaudesta tai sitten ei. Paitsi jos tulee virheilmoitus. 

Tuotetietojen jälkeen sivuilla todetaan vielä yksikantaisesti seuraavaa:
Loppu on kiinni sinusta ja kumppanistasi. 

Jep, näinhän se kai on, jos ajatellaan asiaa solutasolla, miten munasoluni irtoaisi ja kohtaisi matkalla mieheni siittiön, muodostuisi tsygootiksi, joka jakautuisi uusiksi ja uusiksi soluiksi, kiinnittyisi kohtuun kasvamaan ja vielä jatkaisikin kasvuaan ihmiseksi asti. Minun ja mieheni solut, sehän on siis näin ajatellen kiinni minusta ja miehestäni tämä juttu. Mutta kun. Jokseenkin häiritsevää tuossa mainossloganissa on kuitenkin juuri tuo, että asia olisi kiinni minusta ja kumppanistani. Tulee sellainen vaikutelma, kuin solujen irtoaminen ja yhtyminen olisi meidän päätettävissä ja hallittavissa aktiivisella tasolla. Ja vaikka kuinka haluaisin olla raskaana, en sitä ole, vaikka "loppu on kiinni minusta ja kumppanistani" – siis ainakin jos käyttäisin kyseisiä hi-tech –tuotteita. 

Googlettelin myös näiden digiajan ovulaatiotestien hintaa, ja eiväthän ne mitään edullisimpia olleet. No juu, ei testeihin tuhlatut eurot sitten harmittaisi, jos tulisi raskaaksi, mutta kun tällä kierrolla saisin ostaa testejä omaisuudella, että tulisi testailtua tarpeeksi paljon, ja siitäkään ei välttämättä tulisi kuitenkaan yhtään mitään tulosta, kun käsittääkseni testit osoittavat vain hormonin huipun, mutta eivät tietenkään sitä, irtoaako munasolu. Joten mitä mahdollinen plussa ovulaatiotestissä muuttaisi? En kuitenkaan usko, että ajoitus olisi syy siihen, miksi tähän mennessä ei ole onnistanut tässä raskaushankkeessa. En siis sortunut tilaamaan näitä(kin) testejä nettiputiikista, kun en ole tällä hetkellä yhtään testaamisintoinen. Säästyypähän nekin rahat toistaiseksi, ellen sitten shoppaile niillä jotakin kivaa, josta jäisi muutakin vastinetta käteen kuin roskiin menevä tikku ja mahdollinen tieto siitä, että nyt ehkä voisi olla hormonia tarpeeksi, jotta ovulaatio ehkä voisi tapahtua, jolloin ehkä voisi tulla raskaaksi. Tosin olisihan sellainenkin ajatus toisaalta ihan kiva, että tulisi ehkä taas toiveikas olo.

Pitäisiköhän sittenkin harkita asiaa?