N niin kuin neutraali

Toistaiseksi olen ajatellut, että pidän vauvahaaveeni salaisina, vain minun ja mieheni välisinä. Pelkäsin ennen pääsiäislomaa, että paljastun heti äidille ja siskolle, sillä näemme harvoin ja joulun jälkeen iho on muuttunut radikaalisti huonompaan suuntaan. Olin varma, että viimeistään nyt he arvaisivat minun heittäneen pillerit nurkkaan. Ennen lomaa jopa harkitsin vakavasti, että menisin leikkauttamaan otsatukan ihan siitä syystä, että saisin paremmin peiteltyä otsaa, mutta luovuin ajatuksesta, kun mietin itseäni parkumassa kampaajatuolilla. Itketti jo pelkkä ajatus siitä, että kuulisin saksien viuhuvan ja hiuksien tippuvan maahan vain sen takia, että tahdon peitellä kasvojani enkä vahingossakaan kertoa kenellekään, että minulla on haaveita. Puolet kyynelistä putosivat siitä ajatuksesta, että hiukseni lyhenisivät, sekä harmituksesta, kun kasvattamisessa menisi niin monta vuotta, ja toinen litra kyyneleitä taisi tulla vain siitä harmista, kun en kerro kenellekään näitä asioita, paitsi siis miehelleni. 

En siis leikannut hiuksiani, eikä kukaan kysynyt lomalla mitään. En tiedä, johtuiko se siitä, että tässä maailmassa on kuin onkin vielä hienotunteisuutta jäljellä, vai eivätkö he vain huomanneet, mihin en kylläkään usko.  

Lapsia ja vauvojakin kohtasin, ja melkein pelkäsin, koska joku niistä tyrkytetään syliin. Onneksi ei, sillä ei ollut yhtään sellainen olo, että olisin tällä kertaa jaksanut puhua vauvakieltä, etenkin kun oli aikuisseuraakin tarjolla. Uudet raskausuutíset eivät paljon koskettaneet ja kavereiden perhepohdintoihin vauvakuumeesta en kommentoinut mitään. 

Nyt kun odotan seuraavaa lääkäriaikaa, on parasta pysyä neutraalina kaiken suhteen. Ei haaveilla tosissaan, suunnitella mitään, ihastella toisten lapsia. Neiti Neutraali ei kerro kenellekään.