Oma hormonitoimintani on ehkä vähitellen heräilemässä talviuniltaan tai pikemminkin viiden promillen e-pilleri-humalatilastaan, sillä kuukautiset tulivat ihan oma-aloitteisesti tällä kertaa. Harmi vain, että kierto jäi lyhyeksi ja jokseenkin kummalliseksi, joten en ole ollenkaan varma siitä, että kaikki olisi hyvin. Itse asiassa pessimisti-minäni on jo yhdistänyt kaikki pillereiden lopettamisen jälkeiset oireet keskenään, tutkinut asiaa googlesta ja diagnosoinut omatoimisesti vaikka minkälaisen hormonihäiriön. Ei muuten tarvinnut edes pyytää lääkärille aikaa, kun minulle jo sellainen annettiin.
On minulla ollut myös muuta elämää, muistaakseni. Ainakin yhden kerran olen jo vakavasti miettinyt, mitä sitten tapahtuu, kun valmistun. En tosin tullut mihinkään tulokseen vielä, mutta neuvotteluasialistalla tälle on jo varattu paikka. Yleensä kuitenkin akuutimmat asiat, kuten mitä tänään syötäisiin, kuka kävisi kaupassa, koska pyykätään tai kumpi tiskaisi kattilat että voidaan edes tehdä jotain ruokaa menevät edelle, eikä vakavia jaksa muutenkaan miettiä läheskään aina.
Tämän kaiken seurauksena työnhakuni on melkoisen epämääräisen epäjärjestelmällistä touhua. Ja jos kävisi niin, että joku huolisi minut töihin (ja että se gradu valmistuisi sitä ennen, mikä olisi siis oletusarvona), niin mitä sitten tapahtuisi vauvahaaveilulle, jos joutuisin muuttamaan jonnekin periferiaan ja suhteestamme tulisi etäsuhde? Tämä on siis hyvinkin mahdollinen vaihtoehto, jos miehen työt pysyvät paikassa x, josta minä en ehkä saisi töitä. Tällöin pitäisi miettiä, olisiko pienempi paha elää etäsuhteessa, jos vain saisin oman alan työkokemusta mahdollisesti jostakin jumalan selän takaa, vai jäädä kotiin istumaan ja odottelemaan, että lähiseudulta avautuisi jokin paikka, jolloin sitä ensimmäistä työkokemusta ei ihan heti välttämättä saisi. Tästä kehittelisin tietenkin kauhuskenaarion, jossa viiden vuoden akateemisella koulutuksella ei olisi mitään virkaa, kun paikkoja ei aukenisi koskaan, ja lopulta voisin taitella todistuksista symbolisesti paperilennokin, joka lentäisi taivaan tuuliin samalla kun tallustaisin elämääni kyllästyneenä työvoimatoimistoon.
Enkä muuten edes tiedä, voiko näitä asioita miettiä valmiiksi, kun matkassa on kuitenkin liian monta jos-mutkaa. Jos valmistun -fraasin olen sentään jo vaihtanut kun valmistun -ajatukseksi, mikä on jo selvästi edistystä.
On minulla ollut myös muuta elämää, muistaakseni. Ainakin yhden kerran olen jo vakavasti miettinyt, mitä sitten tapahtuu, kun valmistun. En tosin tullut mihinkään tulokseen vielä, mutta neuvotteluasialistalla tälle on jo varattu paikka. Yleensä kuitenkin akuutimmat asiat, kuten mitä tänään syötäisiin, kuka kävisi kaupassa, koska pyykätään tai kumpi tiskaisi kattilat että voidaan edes tehdä jotain ruokaa menevät edelle, eikä vakavia jaksa muutenkaan miettiä läheskään aina.
Tämän kaiken seurauksena työnhakuni on melkoisen epämääräisen epäjärjestelmällistä touhua. Ja jos kävisi niin, että joku huolisi minut töihin (ja että se gradu valmistuisi sitä ennen, mikä olisi siis oletusarvona), niin mitä sitten tapahtuisi vauvahaaveilulle, jos joutuisin muuttamaan jonnekin periferiaan ja suhteestamme tulisi etäsuhde? Tämä on siis hyvinkin mahdollinen vaihtoehto, jos miehen työt pysyvät paikassa x, josta minä en ehkä saisi töitä. Tällöin pitäisi miettiä, olisiko pienempi paha elää etäsuhteessa, jos vain saisin oman alan työkokemusta mahdollisesti jostakin jumalan selän takaa, vai jäädä kotiin istumaan ja odottelemaan, että lähiseudulta avautuisi jokin paikka, jolloin sitä ensimmäistä työkokemusta ei ihan heti välttämättä saisi. Tästä kehittelisin tietenkin kauhuskenaarion, jossa viiden vuoden akateemisella koulutuksella ei olisi mitään virkaa, kun paikkoja ei aukenisi koskaan, ja lopulta voisin taitella todistuksista symbolisesti paperilennokin, joka lentäisi taivaan tuuliin samalla kun tallustaisin elämääni kyllästyneenä työvoimatoimistoon.
Enkä muuten edes tiedä, voiko näitä asioita miettiä valmiiksi, kun matkassa on kuitenkin liian monta jos-mutkaa. Jos valmistun -fraasin olen sentään jo vaihtanut kun valmistun -ajatukseksi, mikä on jo selvästi edistystä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti