Mikä onkaan parempaa kuin kunnon yöunet? No, aika moni asia, mutta yöunet kuuluvat joka tapauksessa mukavuusasteikossa kärkipäähän. Jossakin kirjoituksessani luokittelin itseni unentarpeessa sarjaan lapset ja imeväiset, eli en todellakaan enää kuulu niihin opiskelijoihin, jotka istuvat yötä myöten tenttikirja kädessä tai vaihtoehtoisesti hyppivät yöriennoissa keskellä viikkoa ja tuntuvat selviävän muutaman tunnin yöunilla useita päiviä. Istun toki joskus graduni tai akuuttien tehtävien kanssa yömyöhään, mutta sitten nukuttaakin pitkään, tai on pakko, siis aivan pakko, nukkua päivä- tai iltaunet.
Vauvanakin olin kuulemma nukkunut hyvin. Toivoisin siis, että jos joskus jälkikasvua saan, se olisi perinyt minulta nukkumisgeenit, eli että melkein aina nukahtaa helposti ja nopeasti ja nukkuu kaikessa rauhassa monta tuntia, paikalla ei ole niin suurta väliä. Jos taas futuuri-vauva tulisi perimään miehen nukkumisgeenit, tässä talossa ei varmaan nukuttaisi. Ja kuinka tällainen nukkumisfanaatikko pärjäisi sellaisen vauvan kanssa, joka ei nukkuisi öisin?
Joskus aamulla, kun kello soi kuuden jälkeen ja laahustan zombiena kylppäriin noin yhdeksännen automaattisen torkku-herätyksen sammutusrefkleksin jälkeen, tulee mieleen, että tässä vietetään ehkäisytöntä elämää, jonka seurauksena ehkä joskus jälkikasvuni unensieppaaja varastaa yöuneni ainakin pariksi vuodeksi ja siitä seuraavat viisi vuotta lapsonen muuten vain tuppaa heräämään aikaisin vaikkei tarvitsisi (eikö yleensä jo koululaisena nukuta aamuisin niin, että vanhemmat joutuvat kiskomaan lapsensa hereille? paitsi tietenkin viikonloppuisin). Tämä ajatus aamulla kuuden jälkeen on suorastaan parasta lääkettä krooniseen vauvakuumeeseen. Näin muistaa olla tyytyväinen keskeytymättömistä yöunista ja siitä, että usein on myös päiviä, jolloin ei tarvitse herätä edes herätyskelloon. Tämä syy olisi myös jokseenkin hyväksyttävämpi vastaus tahdittomien ihmisten jokos-on-pullat-uunissa-uteluihin, eli yksinkertaisesti: ei ole, en halua vapaaehtoisesti luopua yöunistani. Kelvollisempi selitys lähinnä siis verrattuna edelliseen selitys-kyhäelmääni: ei ole, en halua finnejä, joita e-pilleritön elämä saattaa aiheuttaa.
Ja kuitenkin, kun olen syönyt aamupalan ja touhotan jo päivän menoissa, muistan, kuinka niin kovasti jo tahtoisin sellaisen oman herätyskellon, mallia puolimetrinen kuolakone.
Vauvanakin olin kuulemma nukkunut hyvin. Toivoisin siis, että jos joskus jälkikasvua saan, se olisi perinyt minulta nukkumisgeenit, eli että melkein aina nukahtaa helposti ja nopeasti ja nukkuu kaikessa rauhassa monta tuntia, paikalla ei ole niin suurta väliä. Jos taas futuuri-vauva tulisi perimään miehen nukkumisgeenit, tässä talossa ei varmaan nukuttaisi. Ja kuinka tällainen nukkumisfanaatikko pärjäisi sellaisen vauvan kanssa, joka ei nukkuisi öisin?
Joskus aamulla, kun kello soi kuuden jälkeen ja laahustan zombiena kylppäriin noin yhdeksännen automaattisen torkku-herätyksen sammutusrefkleksin jälkeen, tulee mieleen, että tässä vietetään ehkäisytöntä elämää, jonka seurauksena ehkä joskus jälkikasvuni unensieppaaja varastaa yöuneni ainakin pariksi vuodeksi ja siitä seuraavat viisi vuotta lapsonen muuten vain tuppaa heräämään aikaisin vaikkei tarvitsisi (eikö yleensä jo koululaisena nukuta aamuisin niin, että vanhemmat joutuvat kiskomaan lapsensa hereille? paitsi tietenkin viikonloppuisin). Tämä ajatus aamulla kuuden jälkeen on suorastaan parasta lääkettä krooniseen vauvakuumeeseen. Näin muistaa olla tyytyväinen keskeytymättömistä yöunista ja siitä, että usein on myös päiviä, jolloin ei tarvitse herätä edes herätyskelloon. Tämä syy olisi myös jokseenkin hyväksyttävämpi vastaus tahdittomien ihmisten jokos-on-pullat-uunissa-uteluihin, eli yksinkertaisesti: ei ole, en halua vapaaehtoisesti luopua yöunistani. Kelvollisempi selitys lähinnä siis verrattuna edelliseen selitys-kyhäelmääni: ei ole, en halua finnejä, joita e-pilleritön elämä saattaa aiheuttaa.
Ja kuitenkin, kun olen syönyt aamupalan ja touhotan jo päivän menoissa, muistan, kuinka niin kovasti jo tahtoisin sellaisen oman herätyskellon, mallia puolimetrinen kuolakone.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti