Jos en ole Todellinen Vauvahaaveilija, niin kai sitten jo amatööri-sellainen, sillä:
- Viime viikolla aamupalaani kuului greippimehua. Yhtenä päivänä jopa kokonainen verigreippi.
- Viikon päätteeksi avasin punaviinipullon, koska punaviini sopii mainiosti juotavaksi hyvän sunnuntairuoan kera. Koska pulloon jäi viiniä vaikka kuinka, juon sen loppuun tällä viikolla vähitellen. Minä, gradu, lasi punaviiniä. Maanantai. Kuulostaa ihanan boheemilta, melkein kuin taiteilijaelämää!
Lieventäviä asianhaaroja hurahtamisen tuomioon kuitenkin ovat:
- Pidän greippimehusta ja verigreipistä. Olisi ihan eri asia juoda naama irvessä kuin nauttien mausta. Meillä on vain harvoin mehuja, ja siksi en tavallisesti juo greippimehuakaan. Nih.
- Hei, eikö sunnuntairuokaan oikeasti kuulu viini? (sunnuntairuoka = ruoka, jota syödään viikonloppuisin. Valmistamiseen menee ihanan kauan aikaa, ja siksi se tehdään aina yhdessä siten, että molemmilla on omat vakiintuneet roolinsa, kuten että mies paistaa lihat ja minä pilkon salaatin ja teen kastikkeen.)
Oikeaoppisesti olisin aloittanut juomavarustelun jo aikaisemmin ja varmistanut oikean ajoituksen. Nyt olin amatöörimäisesti myöhässä greippien kanssa, ja punaviinin juominen tuskin mitään auttaa, jos ei ovulaatiota tapahdu. Kauhukuvissani muutun seuraavan kolmen kuukauden aikana piiloalkoholistiksi, joka naukkailee joka ilta lasillisen viiniä muka uskoen sen hyötyvaikutuksiin, kun loppujen lopuksi juo vviiiiniää yleiseen ahdistukseen ja luomisen tuskaan, ja lasillinenkin on jo vaihtunut pullolliseksi... Toivoisin siis, että kierto on lähempänä normaalia kuin viimeksi. Tai jos ei ole, niin en kuitenkaan rappioituisi.
- Viime viikolla aamupalaani kuului greippimehua. Yhtenä päivänä jopa kokonainen verigreippi.
- Viikon päätteeksi avasin punaviinipullon, koska punaviini sopii mainiosti juotavaksi hyvän sunnuntairuoan kera. Koska pulloon jäi viiniä vaikka kuinka, juon sen loppuun tällä viikolla vähitellen. Minä, gradu, lasi punaviiniä. Maanantai. Kuulostaa ihanan boheemilta, melkein kuin taiteilijaelämää!
Lieventäviä asianhaaroja hurahtamisen tuomioon kuitenkin ovat:
- Pidän greippimehusta ja verigreipistä. Olisi ihan eri asia juoda naama irvessä kuin nauttien mausta. Meillä on vain harvoin mehuja, ja siksi en tavallisesti juo greippimehuakaan. Nih.
- Hei, eikö sunnuntairuokaan oikeasti kuulu viini? (sunnuntairuoka = ruoka, jota syödään viikonloppuisin. Valmistamiseen menee ihanan kauan aikaa, ja siksi se tehdään aina yhdessä siten, että molemmilla on omat vakiintuneet roolinsa, kuten että mies paistaa lihat ja minä pilkon salaatin ja teen kastikkeen.)
Oikeaoppisesti olisin aloittanut juomavarustelun jo aikaisemmin ja varmistanut oikean ajoituksen. Nyt olin amatöörimäisesti myöhässä greippien kanssa, ja punaviinin juominen tuskin mitään auttaa, jos ei ovulaatiota tapahdu. Kauhukuvissani muutun seuraavan kolmen kuukauden aikana piiloalkoholistiksi, joka naukkailee joka ilta lasillisen viiniä muka uskoen sen hyötyvaikutuksiin, kun loppujen lopuksi juo vviiiiniää yleiseen ahdistukseen ja luomisen tuskaan, ja lasillinenkin on jo vaihtunut pullolliseksi... Toivoisin siis, että kierto on lähempänä normaalia kuin viimeksi. Tai jos ei ole, niin en kuitenkaan rappioituisi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti