Kunhan

Olen miettinyt, onko stressin määrä vakio. Usein ajattelen, että kunhan-tämä-juttu-on-ohi-niin... - ja sitten suuri helpotuksen tila kestää tasan hetken, kunnes seuraava stressinaihe on jo mielessä. Jos joudun yltiöstressitilanteisiin, olen huomannut selviäväni hyvin, koska silloin pienemmät huolenaiheet unohtuvat. Normitilanteessa pienistä huolenaiheista tulee isoja huolehdittavia, ja jos niitä ei itsellä sillä hetkellä ole tarpeeksi, minulla on tapana ottaa myös muiden huolenaiheita lainaksi itselleni. Eli minulla on jokseenkin aina jokin huolehdittava asia mielessä. Nyt suosikkilistallani on gradun tekele.

Tarinoiden mukaan stressaamisella ei ainakaan tule raskaaksi. Huono juttu, jos näin on, sillä en usko, että tulen olemaan koskaan täysin stressivapaa, paitsi sitten kun olen tilassa, jossa univelatkin kuittautuvat... 

On varmasti harhaluulo ajatella, että gradun valmistuttua olisin onneni kukkuloilla kovin pitkää, sillä kun maisterikakku on syöty, tulisi löytää töitä, ja kun on saanut töitä, pitäisi olla pätevä ja tehokas. Onneksi se on ihan toinen tarina, ja kuvitteluni yltää todellisuudessa vain pohdintaan siitä, haluanko vadelmajuustokakun vai suklaakakun vai ehkä molemmat, kun sitten päivänä kauniina valmistun. Ehkä tämä on minun tapani ottaa asiat kuitenkin kakunpala kerrallaan, jotta epävarmuus olisi edes jotenkin hallittavissa oleva tunne.