Epäsosiaalisuuden päivät

Mies on matkoilla ja minä vietän epäsosiaalista elämää kera gradun. Toisaalta olen juuri kaivannut tällaista aikaa, jolloin voin olla kotona yksin, seuranani vain pino kirjoja ja gradu-tiedosto, kanavoiden epäsosiaalisen hetken yksipuoliseen keskusteluun tutkimuksen kanssa.

Harmi, että päivisin ajatukset harhailevat ja intensiivinen työskentely on ajoittunut lähinnä öiseen aikaan, jolloin itsekritiikki on viimeistään hälventynyt. Ja sitten kun olen laittanut nukkumaan, ei uni olekaan tullut heti. Viime yönäkin mietin ilmastonmuutosta (!), koska siitä on ollut nyt niin paljon televisiossa. Ahdistaa, kun lunta ei välttämättä koskaan enää ole jouluna, eikä sille voi oikein mitään. Toissayönä olin taas varma, että minussa on jotakin vikaa ja kestää kauan, että joskus saamme lapsia, jos saamme. 

Olen muuten huomannut, että muissa vauvahaaveblogeissa tapahtuu paljon:
Kp:t etenevät ykkösestä vähän yli kymppiin, jolloin tunteita löytyy pettymyksestä sisuuntumiseen ja toimeliaisuuteen. Sitten alkaa jännäily, toiveikkuus on huipussaan, vaikka välillä iskee epäusko. Oireita löytyy vaikka muille jakaa. Mahdollisen testausoperaation jälkeen palataan taas alkuun tai lätkäistään sivulle kuva kahdesta viivasta ja hermoillaan, kuinka homma jatkuu vai jatkuuko. Silloin voi jo kirjoittaa rv:t, jotka myös suurenevat päivä päivältä. Tuntuu, kuin koko ajan tapahtuisi, vaikka koko ajan vain odotetaan.

Täällä ei tapahdu mitään. Tylsää, tylsää.