Olen joskus ihmetellyt, miksi vauvahaaveilijat ovat niin innokkaita kartuttamaan raskaustestitehtailijoiden omaisuutta testaamalla tilanteissa, jolloin voisi vain odottaa, että kuukautiset alkavat tai sitten eivät ala, jolloin saisi tuloksen varmasti. Siis tyyliin:
"Nyt on kp:t 21/29 ja testasin negatiivisen, voi itku, surku ja byääääh... Mut ei se ehkä vielä näkyiskään, joten testaan huomenna uudelleen..."
Kuvittelin, että itse tekisin kylmänrauhallisesti testin, kun se olisi tarpeen. Ei ehkä olisi kannattanut ihmetellä tai kuvitella mitään, koska tässä kp 86 -tilanteessa (laskin luvun juuri kalenterista, edellisen kerran olin päiviä laskenut ennen joulua) on jo kylmänrauhallinen tilanteenhallinta kadonnut aikoja sitten, ja olen tehnyt testejä kokonaiset kolme kappaletta. Ensimmäisen negatiivisen raskaustestin jälkeen en olisi mielelläni testannut turhaan uudelleen, mutta pikkujoulukausi jotenkin velvoitti huolehtimaan, etten pilaa mitään, mikä ehkä olisi saanut alkunsa, joten testasin uudelleen. Ja taas uudelleen. Punaviiniglögi, jouluviinit ja uuden vuoden kuohujuoma siis maistuivat hyvällä omatunnolla, enkä oikeasti mitenkään kuvittele, että tällaisella päättymättömällä kierrolla voitaisiin raskaaksi tulla. Testit ovatkin olleet lähinnä varmistusta, että en ole raskaana, enkä mitenkään innosta hihkuen ole niitä syöksynyt tekemään ja sitten raportoinut tapahtuneesta jokaiselle vauvahaaveilupalstalle kerjäten myötätuntoa ja sympatiaa.
Olen ollut ajattelematta asiaa (ihan oikeasti!), eikä kuukautiset tulleet kuin puun takaa (voi jestas, mikä kielikuva). Olen joskus ajatellut asiaa, eikä mitään ole tapahtunut ajattelun voimalla. Murphyn lakikaan ei ole toiminut: olen pitänyt valkoista hametta ja viettänyt aikaa olosuhteissa, jolloin Murphyn lain mukaan kuukautisten pitäisi ainakin alkaa, siis kun ei ole sisävessaa tai juoksevaa vettä ja pakkasta ja lunta on paljon, kuukautissuojia ei ole mukana ja lähin kauppakin kaukana. Ei niin ei.
Olo tuntuu muuten jotenkin puolinaiselta, vaikka yritänkin ajatella, että tämä on kai ihan normaalia, olen vain välillä kärsimätön. Kärsivällisyyttä siis, kärsivällisyyttä.
"Nyt on kp:t 21/29 ja testasin negatiivisen, voi itku, surku ja byääääh... Mut ei se ehkä vielä näkyiskään, joten testaan huomenna uudelleen..."
Kuvittelin, että itse tekisin kylmänrauhallisesti testin, kun se olisi tarpeen. Ei ehkä olisi kannattanut ihmetellä tai kuvitella mitään, koska tässä kp 86 -tilanteessa (laskin luvun juuri kalenterista, edellisen kerran olin päiviä laskenut ennen joulua) on jo kylmänrauhallinen tilanteenhallinta kadonnut aikoja sitten, ja olen tehnyt testejä kokonaiset kolme kappaletta. Ensimmäisen negatiivisen raskaustestin jälkeen en olisi mielelläni testannut turhaan uudelleen, mutta pikkujoulukausi jotenkin velvoitti huolehtimaan, etten pilaa mitään, mikä ehkä olisi saanut alkunsa, joten testasin uudelleen. Ja taas uudelleen. Punaviiniglögi, jouluviinit ja uuden vuoden kuohujuoma siis maistuivat hyvällä omatunnolla, enkä oikeasti mitenkään kuvittele, että tällaisella päättymättömällä kierrolla voitaisiin raskaaksi tulla. Testit ovatkin olleet lähinnä varmistusta, että en ole raskaana, enkä mitenkään innosta hihkuen ole niitä syöksynyt tekemään ja sitten raportoinut tapahtuneesta jokaiselle vauvahaaveilupalstalle kerjäten myötätuntoa ja sympatiaa.
Olen ollut ajattelematta asiaa (ihan oikeasti!), eikä kuukautiset tulleet kuin puun takaa (voi jestas, mikä kielikuva). Olen joskus ajatellut asiaa, eikä mitään ole tapahtunut ajattelun voimalla. Murphyn lakikaan ei ole toiminut: olen pitänyt valkoista hametta ja viettänyt aikaa olosuhteissa, jolloin Murphyn lain mukaan kuukautisten pitäisi ainakin alkaa, siis kun ei ole sisävessaa tai juoksevaa vettä ja pakkasta ja lunta on paljon, kuukautissuojia ei ole mukana ja lähin kauppakin kaukana. Ei niin ei.
Olo tuntuu muuten jotenkin puolinaiselta, vaikka yritänkin ajatella, että tämä on kai ihan normaalia, olen vain välillä kärsimätön. Kärsivällisyyttä siis, kärsivällisyyttä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti