Juuri kun jossakin vuodatuksessa ihmettelin, milloin yksilöistä tulee me, olenkin tänään keksinyt pohtia 3. persoona -ilmiötä. Siis että puhuu itsestään kolmannessa persoonassa sen sijaan että sanoisi tai kirjoittisi minä. Ilmiöön voi törmätä vaikkapa netin äitimaailmassa, jossa äidit raportoivat yksityiskohtaisesti äitien touhuista jälkikasvunsa kanssa (olen muuten miettinyt, missä vaiheessa yksityisyyden raja hälvenee niin paljon, että luulee muun muassa omien eritteiden olevan julkista kamaa, mutta kai se kuuluu raskauteen ja vauvaelämään...)
Esimerkkejä 3. persoonasta minä-muodon sijaan:
"Tänään pikkupaavo pääsi ulos ja äitikin sai raitista ilmaa."
"Vauvalla tuli kakka ja äiti on iloinen."
"Isi ja äiti menivät ulos."
Ja plaaplaa äiti sitä ja tätä.
Reaalimaailmassa ilmiötä esiintyy myös: "Äiti hoitaa, pyyhkii, antaa ruokaa..." Toisaalta myös muut kuin äidit puhuvat itsestään joskus samalla tapaa: "Anna kun täti auttaa!"
Mielenkiintoista. Onhan se hienoa, kun on niin identifioitunut äidiksi, että hokee sitä useamman kerran päivässä itselleen, lapselleen ja kaikille muillekin, jotka sattuvat kuulemaan. Ettei vain jäisi epäselväksi, että tästä kyseisestä tyypistä on tullut äiti.
Tuleekohan minustakin joskus sellainen, äiti?
Esimerkkejä 3. persoonasta minä-muodon sijaan:
"Tänään pikkupaavo pääsi ulos ja äitikin sai raitista ilmaa."
"Vauvalla tuli kakka ja äiti on iloinen."
"Isi ja äiti menivät ulos."
Ja plaaplaa äiti sitä ja tätä.
Reaalimaailmassa ilmiötä esiintyy myös: "Äiti hoitaa, pyyhkii, antaa ruokaa..." Toisaalta myös muut kuin äidit puhuvat itsestään joskus samalla tapaa: "Anna kun täti auttaa!"
Mielenkiintoista. Onhan se hienoa, kun on niin identifioitunut äidiksi, että hokee sitä useamman kerran päivässä itselleen, lapselleen ja kaikille muillekin, jotka sattuvat kuulemaan. Ettei vain jäisi epäselväksi, että tästä kyseisestä tyypistä on tullut äiti.
Tuleekohan minustakin joskus sellainen, äiti?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti