sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Mitä se itkee?

Joskus jotkut kysyvät: mitä se itkee?

Niin, sen kun aina tietäisi.

Joskus vauvaa itkettää se, kun on orastava nälkä ja ruoka ei ole mahassa heti, joskus taas se, kun pitäisi syödä ja on tai ei ole nälkä. Aika usein väsyttää, ja erityisesti silloin keljuttaa, kun vauvalta otetaan pois sohvatyynyjen takaa löytynyt kaukosäädin, jälkikasvun sormet pelastetaan pistorasiasta tai kielletään ottamasta haarukkaa tai jotakin muuta superkiinnostavaa esinettä, jota ei varsinaisesti ole tarkoitettu alle vuoden ikäiselle. Väsyneenä korostuu myös vanhempien, erityisesti äidin, julmat aikeet hylätä lapsensa ja käydä vessassa yksin tai muuten vain poistua nurkan taakse ilmoittamatta tätä pikkuherralle tarpeeksi ajoissa, jotta tämä ehtisi roikkua jaloissa niin kiinni, että mihinkään ei varmasti pääse ilman seuralaista, ei edes sinne vessaan. Toisinaan jatkuvaa kitinää aiheuttaa se, kun  koti ei kuitenkaan ole 24/7 viihdytyslaitos, jossa kaksi alamaista vuorotellen viihdyttäisivät seuraa kaipaavaa leikkijää, vaan he huolehtivat myös esim. ruokapalvelusta, jonka vuoksi leikit sijoittuvat ajoittain keittiön kaappeihin, jolloin tylsistymisitku vaihtuu hetkeksi kattilakaappien kolinaan. Eri asteista kitinää aiheuttavat myös vauvakidutusta lähentelevät toimenpiteet, kuten rään pyyhkiminen tai vaipanvaihto, ja näistä yritetään joka tapauksessa ainakin kontata karkuun. Myös nukkumaan meneminen voi aiheuttaa huutoa riippumatta siitä, väsyttääkö paljon, vähän vai ei ollenkaan. Ristiriitaiset toiveet itkettävät: sylissä ei haluta olla ja itkettää, mutta muuallakaan ei ole hyvä ja halutaan takaisin syliin. Luonnollisesti itku tulee myös erilaisista kaatumisista ja muista kohelluksista, joista osa johtuu edellä mainituista itkujen aiheesta, eli esimerkiksi kun vauvalta otetaan kädestä pois jotakin, hän ylidramaattisesti lyö otsansa lattiaan, jotta kaikki näkisivät, kuinka loukkaantunut hän on. Hampaiden tuleminen itkettää, samoin kuin vaikkapa yskä. Aina ei siis ole helppoa määritellä perimmäinen itkun syy, yksi asia kun johtaa toiseen.

Niin että ainakin näitä asioita meidän lapsi itkee.
Joskus siis vastaan vain:
no kun se on vauva.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä yleensä vastaan, että itkun syytä on vaikea tietää. Meidän ipana ei itke nälkää (koska häntä ei syöminen kiinnosta), joskus harvoin kyllä janoa. Väsymys, seuralaispalvelun puute ja erinäiset työtapaturmat leikkien keskellä aiheuttavat suurimman osan kitinöistä. Ja tietty vieraat - oi ihana vierastaminen :D

nuuti kirjoitti...

Juurikin näin :) Joskus myös keljuttaa ilman suurempaa syytä (jos ilmaisisi sen kansankielisesti ja hivenen brutaalisti, niin kyseessä olisi "yleinen **tutus"), ja eipä sitä aina jaksa tai osaa sitä perimmäistä syytä selvittää. Olen vain äiti, en mikään selvännäkijän ja taikurin risteytys.

Onneksi uni auttaa aika usein (jos vain vauvan saa kiukulta rauhoittumaan sen verran, että Nukkumatti uskaltaa edes tulla korttelia lähemmäs tätä taloa).

Anonyymi kirjoitti...

Mä luulen, että tuo yleinen ketutus on vastaus moneen... myös äidin kitinään :D

x-Haikaranpelätin kirjoitti...

Hih, nimenomaan! Tutulta kuulostaa :) Luulin jo tänään keksiväni yhden arvoituksista, kun tyttäremme sanoi mam mam mam ja itki. Hän sanoo usein mam mam tai nam nam kun syö. Olin varma että nyt sillä on nälkä, ja istutin syöttötuoliin, ja tämä hihkui innosta. Kahden leivänmurun jälkeen sitten vaan heiteltiinkin leipää ja syljettiin pois mitä äiti sinne lappas. Eli paskat sillä mikään nälkä ollu!

Hauska kirjoitus :)

Anonyymi kirjoitti...

Osuva kirjoitus! Vieraiden ihmisten arvaus on usein; dadaa: hampaat! Huoh, olen niin kyllästynyt itse syyttämään hampuparkaita! :D

nuuti kirjoitti...

Joo, hampaita kyllä syytetään aina! ;)