Tänään on kaunis päivä. Aamulla nukuimme kahdeksaan asti, ja tunnen oloni pirteäksi. Lapsi on kikattanut hervottomasti, kun olen kutittanut häntä kainalosta, ja lopulta ei tarvitse kuin sanoa kutittavansa, niin saa osakseen arkipäivän kikatusterapiaa.
Kävelyllä ihailin keväistä aurinkoa ja kävelin rauhallisesti koko matkan, toisin kuin kuin yleensä, kun harpon pitkin askelin eteenpäin, aivan kuin pakkasta karkuun juosten. Nyt ei ollut kiire. Lapsi nukahti vaunuihin loppumatkasta, joten päätin, että annan pyykkien, tiskien, pölyjen ja kaikkien tekemättömien töiden olla sisällä, minä pidän teehetkeni ulkona. Arjen luksushetki.
2 kommenttia:
Ihana arjen luksushetki! :)
Parasta oli vielä sen hetken keskeytyksettömyys, ei ole itsestäänselvyys se ;)
Pienet ilot.
Lähetä kommentti