Joskus facebookia selatessa tekisi mieli oksentaa, eikä vähiten kirjoitusvirheiden* vuoksi:
"Olen kantanu lastani mahassa, nukuttan heitä rinnallani.Olen suudellut pieniä varpaita, olen kuivannut kyynneleet.Olen saanut pissat ja oksenukset päälleni, valvonut öitä saadakseen heidät nukkumaan.Mutta en vaihtaisi tätä mihinkään muuhun.Minulla ei ole modellin keho, mutta kun katson itseni peilistä näen äidin ja sitä suurempaa kunniaa ei ole kuin olla ÄITI. Laita tämä eteenpäin jos sinäkin olet ylpeä ÄITI. ♥"
- Lainaus: yksi äiti-ihminen facebookissa -
- Lainaus: yksi äiti-ihminen facebookissa -
Kahdeksan kuukauden äitiyden aikana en ole täysin sisäistänyt, että minä ole nyt yksi tyyppi kaikkien maailman äitien joukossa, olen se, mikä halusinkin olla. Ennen kuin tulin raskaaksi, näin maailmassa äidit ja sitten me muut. Nykyään en koe ajattelevani ihmisiä ensisijaisesti sen mukaan, ovatko he äitejä vai ei, äitiys kun ei kuitenkaan ole mikään salaseuran avainkortti. Tärkeä asia toki, mutta en enää näe täältä käsin katsottuna raja-aitaa. Äitiys on yksi asia elämässä, vähän niin kuin jotkut ovat suomalaisia/vasenkätisiä/varakkaita/urheilijoita/julkkiksia/kukkakauppiaita/onnellisia ja niin edelleen, ja jotkut eivät ole. Itse koen siis olevani nainen, jolla on lapsi, ja lapselle olen äiti. En mikään ylpeä facebook-sankarointiäiti.
Minun äitiys tuntuu tavallaan niin yksityiseltä asialta, että tuntuisi vieraalta erityisesti korostaa sitä esimerkiksi edellä mainitulla lainauksella tai vastaavilla julistuksilla suoraan kavereideni ja muiden tuntemieni ihmisten uutissyötteeseen. Toki olen äitinä ylpeä lapsestani, ja sen myös hänelle kerron. Tulevan äitienpäivän suuria joukkojulistuksia ajattelin myös välttää, enkä kyseisenä päivänä halua hakea äitikruunua mistään ravintolasta. Mutta jos nyt kotona tekisimme mukavaa sunnuntairuokaa, leikkisimme ja ulkoilisimme, niin olisin onnellinen, ja jos makennälkä vaivaa, kakunkin voin tehdä.
* modellin keho? Ei hyvä tämä.
Tekstit
10 kommenttia:
Ihan samaa olen pohtinut. Mielestäni suurin osa äitiydestä on ihan tavallista elämää, joten miksei vaikka kirjoittaisi: "Olen käynyt aamup*skalla, olen syönyt aamupuuroni, lähtenyt töihin ja hikoillut siellä niska limassa ja/tai raatanut takapuoli ruvella, käynyt kaupan kautta kotiin ja lojunut loppuillan sohvalla töllöä katsellen. Olen Arjen Sankari! Lähetä tämä kaikille ihmisille maailmassa."
Hyvin sanailtu! *nyökyttelee* ;)
Mulla kans niin nousee karvat pystyyn noista kaikista FB julistuksista. Juuri tuo sama juttu vähemmillä kirjoitusvirheillä sekä "Paras saavutus elämässäni on se että olen äiti". Minusta äitiys ei itsessään ole mikään saavutus, eikä tee ihmistä paremmaksi tai huonommaksi.
EmmyAuroralla oli hyvä vastine! Pitäsköhän laittaa piruillessaan omalle seinälle :)
Mä oon harrastanut FB-päivityksissä aina joskus vastaiskuja :) Tympii kyllä ylipäätään minkä tahansa asian ylitsevuotava hehkuttaminen.
Vaika itse en ole elävän lapsen äiti (ainakaan ihan vielä), allekirjoitan tuon kirjoituksesi täysin. Inhoan itse muutenkin ihan kaikkia FB:n kiertokirjeitä ja varsinkin näitä äitiyden hehkutuksia. Ei siksi, että olisin kateellinen, vaan juuri siksi, että äitiydestä tehdään jotain ylivertaista ominaisuutta. Olisivat edes oikein kirjoitettuja, mutta ei!
Kaikista eniten ottavat päähän nämä rintasyöpäjulistukset ym. tyyliin "90 % ei uskalla laittaa tätä seinälleen, uskallatko sinä?!" Argh. Uskallan, mutta en näe syytä siihen, miksi laittaisin. Ehkä teen osani maailman parantamiseksi sitten vaikka jollain ihan muulla tavalla, kiitos.
Mä olen niin samaa mieltä tästä, äitiys ei tosiaankaan tee ihmistä paremmaksi (vaikka turhan usdein tuntuu, että joidenkin mielestä tekee).
Ja minun on vaikea uskoa (toki en ole itse äiti), että ketään kiinnostaa miten kersalla on nyt vatsatauti tai miten kersa ei nukkunut viime yönä ollenkaan... saahan niistä kirjoittaa (luen tätä blogiakin;) ), mutta jos FB:n postaukset käsittelee vain näitä aiheita ja vielä siihen sävyyn, että olen sankari kun olen äiti ja elän tätä arkea, niin hoh hoh... ja samaan sarjaan menee kyllä jutut "olen uskossa ja siksi muita parempi ihminen"...
t. Kirsi
Paras oli, kun mun ystävä oli vastaiskuna laittanut omaan statukseensa seuraavan tekstin: " Laita tämä seinällesi, niin siinä se sitten on." Juuri samalla viikolla, kun tämä ko. äitiketju kiersi fb:ssä. Se nauratti.
Voi modellin keho sanon vaan!
t. tyttö
Kiitos kommenteista!
Fb:ssä on kyllä paljon mielenkiintoisia ilmiöitä, niistä voisi avautua vaikka kuinka. Minullakin on kavereina pari tyyppiä, joiden jokainen status koskee omaa lasta. Ihan jokainen. Jos ei muuta, niin sitten lapsen nimi ja ikä. Sydämiä unohtamatta.
Tämä blogi on taas mun mielestä ihan eri juttu, kun tässä anonyymisti (toivottavasti!) kirjoittelen asioista keskittyen tiettyyn teemaan. Kukaan oikean elämän kaveri ei (tietääkseni) lue tätä, joten en syökse heidän eteensä joka päivä juttuja äitiydestä, lapsesta, nukkumisesta ja muusta ah niin mielenkiintoisesta ;) Joo, saahan tietyn henkilön jutut fb.ssä piiloon, mutta silti, ei se vain ole sama.
Tämä kommenttini ei liity nyt tähän aiheeseen, mutta jätän sen kuitenkin tähän. Löysin blogisi tänään, lapsettomuusteeman alla. Kirjoitat aivan loistavan hienoa tekstiä! Minäkin olen vielä lapseton ja hoidoissa ja henkisissä kivuissa siksi, mutta blogisi sai minut nauramaan ja itkemään, iloistakin. Kiitos kaunis ja ihanaa elämää teille! :)
Kiitos ihanasta kommentistasi, anonyymi lukija! Kovasti jaksamista hoitoihin, henkisiin kipuhin lohtua, kevääseen valoa!
Lähetä kommentti