perjantai 21. tammikuuta 2011

Sekin vielä

Imetyksessä on sekin hyvä puoli, että voin perustella itselleni sen varjolla asioita. Kuten: ei tässä vielä kannata yrittää hävittää loppuja raskauskiloja ja laihduttaa, koska imetys voi vaarantua. En myöskään ehkä ole kaikkein terävimmilläni nyt, koska imetän ja minulla on siis imetysdementia, joten äitiyslomalla minun ei tarvitse lukea mitään klassikkokirjoja tai opiskella tai syventää oman alan tietojani.

Tämän illan tärkein: Jos kävelee kauppaan ja ostaa suklaalevyn ja on pojan kanssa kahdestaan koko illan, ei haittaa mitään, jos syö vahingossa koko levyn yksin, ja koska imetän, niin kyllähän ne kalorit on jo lähes etukäteen kulutettu, ja jos ei ole, niin viimeistään illan mittaan kuluvat, saapahan poika kunnon iltakaakaot, mikä on vain jatkumoa raskausajan ruokavaliosta. Mussuttamisen jälkeen voikin sitten hävittää suklaan käärepaperin roskiksen pohjalle, muka omatunto pulmusen puhtaana, jotta mies, joka ei suklaalevyä edes ehtinyt nähdä, ei kotiin tullessaan näkisi merkkiäkään tästä suklaanautinnon salaisesta todistusaineistosta.
(paitsi vaimon takamuksessa/reisissä/vatsassa).

Edit: Unohdin, että mieskin lukee tätä blogia satunnaisesti. Tällä kertaa tämä salainen aineisto saa kuitenkin jäädä tänne, kun suklaat on jo niin sanotusti housuissa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mainio postaus! Ja ihan naulan kantaan :)

Veera kirjoitti...

Ihana! Meillä on ollut havaittavissa samaa... Paitsi nyt on ihan pakko olla tarkempi, kun ei enää imetä ollenkaan. :D

Blue kirjoitti...

Hahaha!!! Juuri näin, meilläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Joo tutulta kuulostaa. Ainoo että mulla tuota kyseistä *khöm* imetysdieettiä noudattaessani on paino noussut lähes loppuraskauden lukemiin ja nyt vihdoin imetyksen lopetettuani dietti on vähän niinkuin jäänyt päälle. Että näin...

Taika kirjoitti...

Mä laihduin imetyksen alussa aika reilusti (n 15 kg), vaikka söin kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Painonlasku pysähtyi, ja paino pysyi samana syömisestä huolimatta. Nyt kun imetys on loppu, on paino jo noussut muutaman kilon. On muuten vaikeaa palata ruotuun noin vuoden kestäneen mässäilyn jälkeen!

Nyt tarvittaisiin kipeästi joku "äidit irti sokeririippuvuudesta"-tukiryhmä ;D

nuuti kirjoitti...

Ihanaa, kun on muitakin suklaapaperin hävittäjiä... :)