Koskas sinä menet töihin?
Jo raskausaikana sain kuulla tämän kysymyksen, mikä oli kummallista, sillä juurihan olin jäänyt äitiyslomalle ja lapsi ei ollut edes syntynyt. Lapseni ollessa noin kolme kuukautta vanha sain lievän yliannostuksen kysymyksestä, ja nykyään verenpaineeni nousee lähes joka kerta, kun joku tätä utelee. Onni-pikkuinen on vielä niin pieni, että toivoisin ihmisten ennemmin kysyvän:
- minkälainen hänen naurunsa on
- mistä pidän eniten vauva-arjessa
- kutiaako Onni kainaloista
- onko hänen hiuksensa kasvaneet syntymästä
- säihkyvätkö silmät aina noin
- mikä on Onnin lempilelu
- hymyileekö hän nukkuessaan
Sen sijaan minulta kysytään:
- koska menet töihin
- onko sulla se virka
- ai että määräaikaisia töitä, no mihin menet töihin
Etenkin vakituisen työn puute tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa sisäistää. En mene entiseen määräaikaiseen työhöni, koska se oli määräaikainen, ja määräaikaisuuksille on yleensä aina jokin syy, kuten vaikkapa aika ratkaisevana seikkana se, että samaa työtä ei tavallaan enää ole. Koko ajan seurailen avoimia paikkoja lähinnä pitääkseni itseni ajan tasalla, mutta minulla ei ole nyt mikään kiire työelämään. Jos tietäisin tämän olevan ainoa tilaisuuteni olla hoitovapaalla, olisin kotona kolme vuotta. Kenties olen kotona joka tapauksessa pitempään riippuen työtilanteen lisäksi siitä, minkälainen lapsi kolme ja puoli kuukautta vanhasta vauvastamme tulee. En voi mitenkään vielä arvioida, tulisiko hän selviämään hoidossa hyvin vai huonosti noin vuoden ikäisenä, sillä lapsemme on oikeasti nyt vielä niin pieni. Siksi mielestäni ei ole vielä relevanttia kysyä työstä, jota minulla ei edes ole. Tiedän, että kysely joskus on lähinnä työorientoituneiden ihmisten käsitys small talkista ja sen voi ohittaa kepeästi, mutta olen silti kyllästynyt aiheeseen.
Seuraavan kerran, kun joku kysyy oliko sulla se virka sellaisella äänensävyllä, että aivan kuin ihmisellä tulisi olla virka saadakseen olemassaololleen jotakin virkaa, saatan vastata:
joo on mulla tässä tämä virka, äidin virka.
Niin, että puhutaanko sitten vaikka säästä?
Tekstit
7 kommenttia:
Kyllä. Tämä on toinen tyypillinen tuoreen äidin kohtaama utelu vauvan saavuttua taloon. Itseasiassa, minulta kysyttiin jo ennekuin jäin äitiyslomalle, kuinka kauan aion olla kotona. En oikein ymmärtänyt, miten sen voi etukäteen tietää. Jo raskaana oleminen, saati vauvan saaminen mullistaa ajatusmaailmaa ja niin monta muutakin asiaa, ettei ensimmäisenä ole mielessä töihinpaluu.
Aika aikaa kutakin; vielä ehtii töitä tehdä vuosikymmeniä, vaikka kotona useamman vuoden viihtyisikin.
-Aureus
Mitä töitä teit ennen äitiyslomaa? Onko alasi töitä helppo löytää?
Jotenkin tämä yhteiskunta vaan on niin työorientoitunut, että smalltalk-aiheenakin ylittää kaiken inhimillisemmän...
Voih, niin tuttua!
En itseasiassa muistanut edes enää, että milloin lapsen kanssa OLI ylipäänsä se vaihe jolloin kukaan ei kysynyt töihinpaluusta. Oliko sitä? Tuntuu että olen tämän saman litanian ("En tiedä milloin palaan töihin, nyt tuntuu hyvältä ja tärkeältä olla kotona") toistanut uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan.
Koska tyttäreni on nyt 1,5-vuotias, olen selkeästi jo töihinpalaajaikäinen äiti. Voi niitä leviäviä silmiä tai sääliviä katseita joita saan kun kerron viihtyväni kotona :) Oi sentään, pystyn ihan kuulemaan mitä joidenkin kurppien korvien välissä liikkuu: olen laiskamato joka vaan hengailee kotona miehen kustannuksella. Tai vaihtoehtoisesti korkeakoulutettu säälittävä ruppana joka tippuu työelämän rattaista loppuiäkseen.
Huoh.
Jokainen taaplatkoon tyylillään, mulle on ihan sama miten muut asiansa ratkoo. Omassa elämässäni noudatan pitkälti samaa periaatetta kuin Aureuskin: ehdin lusia töissä vaikka kuinka kauan, lapseni on pieni nyt enkä mä halua missata tätä vaihetta nyt. Pyöritelkööt kyselijät silmiään ihan miten paljon huvittaa ;)
Itselläni on parikuinen vauva, ja itse(kin) sorrun kyselemään vauvallisilta äideiltä milloin ovat palaamassa töihin... Ainakin omalla kohdallani se on aikalailla small talkia, ja toisaalta jotkut keneltä kyselen ovat työkavereitani, eli silläkin ihan kiinnostaa koska ovat taas työmaalla.
Itse en ole onneksi törmännyt silmien pyörittelyyn, vähättelyyn tai mihinkään muuhunkaan riippumatta siitä miten kauan kukin aikoo olla kotona lapsen kanssa, mutta tiedän kyllä että sellaistakin valitettavasti esiintyy.
Omalla kohdallani monimutkaisten työkuvioiden takia mun on jo nyt aika tarkkaan tiedettävä kuinka kauan olen töistä poissa, ja niinpä onkin jo tiedossa että palaan töihin kun lapsi on n. 9 kk ja sen myös tietenkin kaikille kysyjille kerron. Ekan lapsen kohdalla oli vähän samantyylinen tilanne kuin sulla nyt, ja silloin vaan vastailin ympäripyöreästi. :)
Iiks juu, pakko edelliselle anonyymille vielä vastata, että onneks tota töihinpaluu-keskustelua pystyy tiettyjen ihmisten kanssa ihan asiallisestikin käymään! :) Hih, ei sentään kaikki pyörittele silmiään :) Ja toki siis tästä asiasta kyselen itekin ystäviltäni, lähinnä noita dorkakommentteja ja silmienpyörityksiä jakeleekin sitten ne vähän vähemmäntutut.
Voi niin tuttuja ajatuksia! Joka kerta työkysymykset saavat ärsytystä aikaan.
Meillä poika on nyt 10kk. Kuukausi sitten loppui äitiysloma. Ajatuskin lapsen hoitoon viemisestä saa minut lähes itkemään. Olen tehnyt päätöksen että kotona olen siihen saakka kunnes se maaginen 3-vuotta on täynnä. Tämän muistan kyllä myös nykyään aina kertoa jokaiselle töistä utelevalle. Halusin äidiksi ja haluan lastani hoitaa. En tehnyt lasta muiden hoidettavaksi. Lisäksi haistatan pitkät (en oikiasti) jokaiselle joka kehtaa minulle vedota taloudellisiin syihin. Nimittäin meidän perheen talous on takuuvarmasti Suomen huonoiten palkattujen listalla. Kotiäiti-opiskelija talous kun tunnetusti tienaa ihan sikana.
Nämä vuodet antavat minulle sekä pojalle kuitenkin jotain rahaa tärkempää. Näitä vuosia en koskaan saa takaisin. Työelämässä ehdin kyllä sitten tulevaisuudessa paahtaa sieluni kyllyydestä.
Joo, small talk -aihehan tuo on, ja kyllä muakin kiinnostaa, miten muut ratkaisevat nämä jutut. Se, mikä häiritsee, on joidenkin ihmisten tapa kysyä tästä jatkuvasti, tai sitten kysyä vain tästä, aivan kuin se olisi tärkein asia maailmassa, vaikka minulla on pieni vauva, eikä edes sitä työtä, jonne palata.
Ja yleensäkin ihmetyttää se valtava työkeskeisyys, että ammattia/työtä kysytään heti nimen jälkeen. "ai olet saanut vauvan, koska menet töihin? Minne menet töihin?"
Lähinnä tässä oli kyse siitä, että pienen ajan sisällä koin liian monta kyselyä samasta aiheesta, ja viimeisin oli se viimeinen pisara, joka sai pusertamaan tämänkin vuodatuksen tänne ;) Eipä ne kyselijäraukat tietenkään tienneet, että tämä äiti oli jo saanut aiheesta tarpeekseen hetkeksi.
Lähetä kommentti