sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Syntymäpäivä 4/4: Kuva

Myöhemmin kotona palaan synnytyssalista otettuihin hämäriin kuviin. Mies näyttää niin onnelliselta, hän rakastui heti vauvaan, hoiti häntä, kun itse makasin sängyssä. Itse näytän kenties eniten helpottuneelta. Sekaisin olevalta. Onnelliseltakin.

Vauva on mitä ihanin. Hän näyttää nyt valokuvissa niin tutulta, että en voi ymmärtää, miten hän hetken näytti vieraalta. Vieraalta kenties vain siksi, että vatsa oli poissa ja tilalla oli oikeasti aivan oikea ihminen. Kuin se nyt jokin yllätys olisi.

En tule koskaan unohtamaan sitä tärkeää välähdyksenomaista kuvaa, joka on olemassa vain mielessäni. Juuri sitä, kun ensimmäisenä yönä tuijotimme toisiamme rinnan takaa, ja tunsin jo syyllisyyttäkin siitä, että en tiedä, mitä minun pitäisi äitinä tehdä ja olenko yleensäkään hyvä tässä. Toivoin vain, että olisin edes tarpeeksi hyvä, kun poika on kerran niin hieno.

Lupaan yrittää. 

Nyt en muuten odota mitään. En syksyä, en joulua, en uutta vuotta. En töitä, en uusia opiskeluita. Nyt on vallan hyvä näin.

8 kommenttia:

Sydänjää kirjoitti...

Sinä kuvaat kaiken niin kauniisti.

Hän on nyt täällä :)

Lyyli kirjoitti...

Todella kaunis kertomus. Onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea valtavan paljon! Matkaasi seuranneena melkein itkettää.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu tarina. Vielä kerran paljon onnea koko perheelle!

Riikka kirjoitti...

Nyt on hyvä näin. Tuo sama ajatus on pyörinyt minunkin mielessä sen 7kk jonka poikamme on ollut täällä maailmassa :)

Anonyymi kirjoitti...

Niin poika kiskoo pojan unta sikeää,
kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen, ihmisen poikaa kun katselen.
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit.
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen,
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet.

Onnea!

Halauksin Katja

Lumituuli kirjoitti...

Ensiksi aivan valtavan lämpöiset onnittelut pienestä ja maailman ihanimmasta prinssistä!
Ihana kertomus! Tuli ihan itku silmään, kerroit niin kauniista ja samalla tuli oma synnytys niin elävästi mieleen. Meidän pieni tyllerö "täyttää" ihan kohta 2kk. Aika on mennyt niin nopeaa, mutta tuo aika on ollut niin hienoa, ihanaa ja sanoin kuvaamattoman koskettavaa. On se vain ihmeellistä, miten sitä pientä olentoa voi rakastaa joka päivä enemmän ja enemmän. *Sniif!*

nuuti kirjoitti...

Kiitos kaunis teille kaikille onnitteluista!