torstai 1. heinäkuuta 2010

Hajatuksia

Kuulin vähän jo pidemällä olevia raskausuutisia, ja tyyppiä heti tärppäsi. En ymmärrä, mikä minua vaivaa, kun muutama päivä ennen laskettua aikaa tämä aiheutti kummallisia kateuden tunteita.
Ne eivät tiedäkään, että jotkut odottavat pitempään. Pelkäävät, tekevät lapsia klinikalla.

Kaikki on itselläni hyvin eikä minulla ole mitään syytä tuntea näin, ja vauvoja tulee maailmaan koko ajan, minkä olen aikoja sitten ymmärtänyt. Kenellekään en lapsettomuuden pelkoa toivo. Ja silti. Aivan kuin häivähtävän hetken, nyt jos edes uskallan tunnustaa, olisin toivonut, että kaikilla voisi mennä yrittämisessä edes vähän pidempään, niin osaisivat arvostaa, ymmärtäisivät. Vaikka ei sitä rakkauden ja arvostamisen määrää sillä mitata, tiedän.

Olen jo hieman ajatellut mahdollista toista lasta. Samaan aikaan minun kanssa lapsen saavat tulevat varmasti raskautumaan uudelleen ennen minua. Aikaisemmin ajattelin, että kunhan saan yhden lapsen. Koska haluaisimme useamman lapsen ja se yhden lapsen kunhan-toive on pian toteutumassa, joudun siis muuttamaan tuota lausetta myöhemmin. Ehkä ihminen vain on sellainen: haluaa lisää, kun entiset tavoitteet on saavutettu? Ahne ja itsekäs.

Neuvolasta annettiin käteen ehkäisyopas, joka tulisi lukea etukäteen, koska jälkitarkastuksessa on kuulemma niin vähän aikaa aiheen pohtimiseen. Nyt tuntuu, että mitään pitkäaikaista ratkaisua emme ehkäisyksi halua, ja jos kaikki menee tässä raskaudessa ja vauva-ajassa hyvin, mahdollinen imetysaikana raskautuminen ei luultavasti tuntuisi vahingolta, vaan lähinnä onnekkaalta sattumalta.

6 kommenttia:

Verona kirjoitti...

Sitähän sanotaan, että toinen lapsi tulee helpommin kuin ensimmäinen, joten ehkä se teilläkin tulee sieltä nopeammin kuin arvaatkaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin samanlaisia ajatuksia kanssasi..

Toivottavasti mahdollinen seuraava tulee helpommin :)

t. nainen rv 39+5

Anniina ★ kirjoitti...

Tuttuja ajatuksia. En ole periaatteessa katkera pitkästä, liki puolentoista vuoden yritysajasta, mutta välillä se kirpaisee kuunnella helposti raskautuvien ystävien puheita. Miten lapsi päätettiin hankkia naps, raskautuminen onnistui ekasta kierrosta naps, ja nyt odotetaan jo toista joka päätettiin hankkia naps ja raskautuminen tietysti onnistui taas ihan vaan naps.

En tiedä pitäiskö jokaisen tietää että lapsia ei niin vaan saada ja hankita, niitä voi joutua toivomaan pitkäänkin. Mitä se kipuilu ja tuska välttämättä ketään kasvattaisi, mutta jättääkö se jotain olennaista kasvattamatta kun ei siitä kaikesta tiedä?

Tunnistan myös itsensä syyllistämisen ahneeksi ja itsekkääksi ihmiseksi kun haluaakin lisää. Yritän pyristellä eroon syyllisyydestä samalla, kun toivon raskautuvani uudelleen - samalla, kun pelkään tämänkin taas vievän iäisyyden, ja samalla, kun pelkään ettei toista tulekaan. Yhtä myllerrystä! Ei se kai kuitenkaan voi olla väärin toivoa toista lasta. Miksei se olisi yhtä sallittu toive heillekin, joiden vanhemmaksituleminen on ollut työn takana.

Halit!

Anonyymi kirjoitti...

Minulla kävi niin, että synnytyksen jälkeen unohdin lapsettomuustaustan joksikin aikaa (lapsettomaksi en ole tuntenut itseäni sen jälkeen, kun minusta tuli äiti). Nyt, kun synnytyksestä on aikaa vuoden verran ja ajatuksia uudesta raskaudesta alkaa ilmaantua, mieleen tulee samalla myös kaikenlaista, minkä mielelläni olisin unohtanut ikuisiksi ajoiksi...

Itse en haluaisi pikaista uutta raskautta. MInäkin toivon (tai toivoin) isoa perhettä, mutta haluaisin antaa pikkuiselle aikaa olla pieni - vauvavuosi, vaikka ihana olikin, oli vaativaa aikaa, ja jos olisin yhtä kiinni seuraavassa vauvassa, olisi hyvä juttu, jos taapero olisi vähän isompi silloin.

Anonyymi kirjoitti...

Samantapaisia ajatuksia on minullakin ollut. Vaikka meillä on nyt n. vuoden ikäinen tyttö, kirpaisee silti kuulla noita "naps-raskaaksi" juttuja. Minullakin on noussut mieleen ajatus siitä, että muillakin voisi olla edes vähän vaikeaa tulla raskaaksi ja saada lasta. Ja juuri sitä, että tajuaisivat sitten arvostaa sitä mahdollisuutta ja ymmärtäisivät... jotenkin tuntuu väärältä näin ajatella mutta niin se vain on, että tällaisia tunteita/ajatuksia tulee. Mutta kuten kirjoitit todellista lapsettomuuden pelkoa ei kenellekään toivo.

Katriina kirjoitti...

Hassua kyllä, en muista synnytyksen jälkeisestä ehkäisystä lainkaan puhutun ensimmäisen odotuksen yhteydessä tai sen jälkeen. Me emme käyttäneet sitten mitään, mutta eipä ollut kyllä tarvettakaan. Lähestulkoon kaikki yhtä aikaa kanssani odottaneet saivat toisensa ja aikapäiviä sitten. Kenties jotkut odottavat jo kolmatta.