torstai 3. kesäkuuta 2010

Kohtaaminen aurinkoisena iltapäivänä keskikaupunglla

Henkilöt, toisilleen tuntemattomat:
Nainen, raskaana 36. viikolla, hame, aurinkolasit. Harppoo rautatien ylittävää siltaa käsilaukku olalla heiluen.

Mies, ikä ehkä himpun verran yli 30, farkkutakki auki, polvihousut, puolipitkät hiukset, kädessä puolitäysi kaljapullo. Ohittaa naisen sillalla, ottaa huikan pullosta.

Tapahtuma:
Liikennevaloissa mies pysähtyy, katsoo taakseen. Punaisten valojen aikana nainen ehtii kävellä odottamaan saman suojatien eteen. Vihreät valot, mies lähtee katua ylöspäin pitkin askelin, kuikuilee olkansa yli. Nainen kiiruhtaa myös eteenpäin.

Dialogi:
"Niin et syntyyks se kahden vai kolmen kuukauden päästä?"
"No ehkä kuukauden."
"Oho. Se on melkoista, kauheeta. Se synnytys."
"Aha."
"Nii siis onko se ihan tarkoituksenmukaista et mies siellä on? Ja katsoo kaikki mitä siellä alhaalla tapahtuu? Et itse ainakin olin ihan et..."
"Niin, eihän sinne oo pakko mennä"
"Pakko ja pakko, minä siellä olin koko ajan ja oli se kyllä tuskaa ja olisin voinu sanoo et lyö mua tuohon jos tekee mieli et sellaista kauheaa siellä kyllä et onko se ihan miesten paikka et nykyään sinne miehetki menee ja kattoo et mitä kaikkea ku ennen nämä on hoidettu jossain mis ei miehii oo ollut et jossain saunassa et kyllä se on"
"On teillä miehillä rankkaa!"

Loppukohtaus:
Mies kaataa olutta suuhunsa ja ylittää tien. Nainen jatkaa matkaansa vastakkaiseen suuntaan.

3 kommenttia:

Haikaranpelätin kirjoitti...

Hah, olipa siinäkin kommentti. Munkin kaverin mies oli enemmän poikki synnytyksen jälkeen kun kaveri itse. Mä olen valmistanut mun miehen henkisesti siihen että se ei sitten valita omasta väsymyksestä tai siitä että sen kädet puutuu jos joutuu hieromaan mua synnytyksen aikana :)

Huh, sulla ei oo enää montaa viikkoa jäljellä :)

Veera kirjoitti...

Minä luulen, että synnytys oli vaikeampi mun miehelle ku mulle. Minä olin kipeä ja tuskainen, mutta toinen joutui katsomaan sitä vierestä eikä voinut tehdä sille mitään. Mutta näin saan sanoa vain minä, jos mies sanois sen, niin se sais nenilleen. :D

Kohta sulla on vauva! :)

nuuti kirjoitti...

Joo, en minä epäilekään sitä, etteikö synnytyksessä mukana oleminen olisi rankkaa miehelle. Minusta oli vain hassua, että täysin tuntematon mies avautuu aiheesta minulle - raskaana viimeisillään, ensimmäinen lapsi tulossa (mitä se ei tietenkään tiennyt, mutta ei siis ole omaa kokemusta asiasta ja pelottaa, jos asiaa ajattelee).

Viikot tuntuvat etenevän nyt ihan hyvää vauhtia, laskettu aika on 6.7 eli pianhan tässä lähestyy 37 viikon raja. Ja siitä korkeintaan 5 viikkoa, niin voisi olettaa perheemme olevan kolmihenkinen. :)