Yhtä varma kevään merkki kuin koirankakka tien laidassa on kesälomakeskustelut. Kuka menee naimisiin, kuka lähtee ulkomaille. Miten lomansa saa vietettyä tehokkaasti, ja kuinka monta viikkoa kukin on lomalla. En voi nyt oikein osallistua keskusteluun, sillä minulla ei ole varsinaista kesälomaa, ja äitiysloman alkuun ei voi suunnitella mitään matkaa, kun vauvan aikatauluista ei vain voi tietää. Mieheni taas on viime vuonna valmistunut ja aloittanut oman alansa hektisen työn, joten hänkään ei kesällä lomaile.
Illanvietossa, hyvän ruuan, juoman (kuulemma) ja seuran keskelle heitin kuitenkin huomautuksen niille muutamille neljän viikon lomakehuskelijoille, että voipas mieheni olla lomalla kesällä. Isyyslomalla. Kieroutuneella huumorintajulla varustettujen miespuolisten kavereiden mielestä tämähän on vallan epäreilua. Minuutin työstä pitkä loma. Onko se nyt reilua, kun toiset ovat olleet töissä koko vuoden.
Tilanne meni ohi, se oli vallan koominenkin naurunpyrskähdyksineen, eihän kukaan nyt tosissaan.
Eihän?
Vai ehkä sittenkin ihan vähän. Ei niin valhetta etteikö jotakin totta? Onkohan tässä asenteessa myös kannanotto oikeuteen isyysvapaista? Saako loman ansaittua näin helposti, tsuip vaan, ja sitten tähdätään kesälomaan?
Miten pahalta miehestäni ehkä voikaan tämä tuntua. Vitsi, jolle nauretaan, on hauska ilta, kaikki ovat hyvällä tuulella. Ja kuitenkin puhutaan meidän vauvasta ja sen maailman parhaasta isistä, joka on niin onnellinen. Rakastaa ja odottaa niin kovasti. Ikävöi vauvaa, kun olen töissä. Herkistyy, kun saa oman isyyspakkauksen, jossa on I love dad -body. Haluaisi olla vauvan kanssa kotona isyysvapailla, kenties pidemmänkin aikaa.
Eikä tätä edes minuutissa tehty. Aikaa odotuksen alkamiseen meni yli kaksi vuotta. Se on enemmän kuin 1051200 minuuttia. Niin kerta.
Tekstit
5 kommenttia:
Taitaa kuulostaa siltä, että kenelläkään seurueen miehistä ei ole omia lapsia, kun heittävät tuollaista kommenttia. Tai sitten ovat niitä valitettavia tapauksia, joita oma lapsi ei jaksa kiinnostaa.
Olen kiitollinen siitä, että omassa kaveri-työpiireissäni suhtaudutaan erittäin myönteisesti siihen, että isät jäävät kotiin lapsen syntymän jälkeen. Itse olemme miehen kanssa suunnitelleet, että hän jää kotiin hoitamaan lasta, kun se syntyy. Tyyliin siis jaetaan vanhempainrahakausi puoliksi tms.
t. Kati A.
Varmasti tuntuu pahalta kun teillä ei vauva todellakaan ole lähtenyt siitä kertalaakista liikkeelle. :(
Omassa lähipiirissäni kyllä voisin kuvitella heitettävän vastaava vitsiä, miesten puolelta (joilla omia lapsia ja ovat olleet ainakin hetken = isyysloman verran ehkä suunnilleen kotona vauvan ollessa pieni). Muutenkin lasten hankkimisesta (ja miesten helposta osuudesta siihen) mun mielestä vitsaillaan paljon. Yleisesti siis ei ilmeisestikään ajatella niitä kenellä on raskautumisessa vaikeuksia (vaikka varmasti kaikki asiasta ainakin jollain tasolla tietävätkin).
Jokainen varmasti haluaisi niin paljon lomia kuin vaan voi ikinä saada, eli tavallaan pieni kateushan siinä voi olla myös taustalla, vaikkakin vitsin varjolla.
Minäkin olen ihan aidosti iloinen että voin jäädä äitiys"lomalle" ja päästä kuukausiksi eroon työhommista. :) Vaikka se ehkä joistain mieskolleegoista voi epäreilulta tuntuakin.
Hmph. Meillä raskautumiseen meni 15kk, johon mahtuu aika monta lapsentekoyritystä. Eli mies joutui kyllä tekemään töitä hieman kauemmin kuin sen minuutin ;)
Musta on kuitenkin hienoa, että suomessa on isälläkin mahdollisuus jäädä perhevapailla. Meilläkin mies aikoo pitää kesällä isäkuukauden, joten saa neljän viikon extraloman. Tosin tärkeämpää kuin se, että saa olla poissa duunista, on kuitenkin se, että saa viettää enemmän aikaa lapsen kanssa.
Juteltiin tästä juuri eilen miehen kanssa. Meille on toinen tulossa syksyllä (esikoinen synt. 2008), ja jotkut työkaverit kuittailivat, että mies jää "taas lomalle". Raivostuttavaa. Kuittailijat taisivat tosin olla sinkkumiehiä, mutta silti.
En nyt oikein saa suustani, mitä kaikkea mieltä tästä asiasta olen, mutta pointteja on ainakin pari: 1) Myös MIES saa lapsen, se on suuri elämänmuutos.
2) Kotona tarvitaan niitä molempia, sen lapsen vanhempia. Varsinkin toisen lapsen kohdalla miehen rooli korostuu esikoisen hoitamisessa, kun äiti on tisseineen kiinni vauvassa.
Tosin, ehkä sitten on olemassa miehiä, jotka ottavat isyysvapaat vaan lomana ja vetävät lonkkaa tai remuavat kavereidensa kanssa. Onneksi oma mieheni ei kuulu siihen ryhmään.
Kiitos ajatuksistanne! Emme siis vetäneet tästä heitosta hernettä nenään, ihmiset nyt vain sanovat, mitä sylki suuhun tuo, ja vitsiksi se oli tarkoitettu (kai?). Mutta tämä ei tarkoita, etteikö se silti jäisi mieleen. Eikä sitä totuutta tuollaisissa tilanteissa kerrota, tuskin ehkä koskaan.
Lähetä kommentti