(lainaus: Avara luonto, osa 5/10 Linnut)
Mies odottaa vauvaa kovasti. Hän on myös kovin helpottunut siitä, että olemme tässä ja nyt, näin onnekkaita. Edes ystävien pakokauhuiset ilmeet ja kyselyt (eikö edes ihan vähän tule paniikki perheenlisäyksen takia) eivät saa häntä puhumaan tästä onnestamme kuin se olisi kepeästi ja vallan huolimattomasti aikaansaatu asia, sellainen, että vähintääkin pitäisi harkita maastamuuttoa Karibialle, olla kauhusta kalpea ja lähes tuntea pallo jalassaan. Sitä vastoin mies seuraa innokkaana minussa tapahtuvia muutoksia, on ylpeä.
Ylpeyttä äänessään hän myös totesi yksi ilta sohvalla makoillessamme minun olevan kuin oma luontodokumentti.
On tämä niin ihmeellistä.
5 kommenttia:
*Sniif* olen onnellinen teidän puolesta..
Onnea ensimmäisistä liikkeistä! <3
Uh, inhottava tuo oksennustauti, muistan miten kamalaa se olikaan raskaana. :( Mulla oli joskus rv 30 oksennustauti. Ihan KAMALAA.
Hih. Raskaana oleva on vähän kuin luontodokumetti. :D
Onnittelut liikkeistä! Ja muutenkin kaikesta hyvästä elämässänne...
Hui, puolessa välissä jo! Mahtavaa :-). Kiva, kun käyt välillä päivittämässä kuulumisia.
Hyvä, että kaikki on hyvin :)
Lähetä kommentti