Epätieteellisen, empiirisen ja täysin subjektiivisen tutkimukseni mukaan mielenrauhan säilyminen kestää tasan viisi ja puoli päivää lähtien siitä hetkestä, kun kaiken on todettu olevan hyvin. Näiden päivien aikana ehtii kuitenkin:
shoppailla vaatteita itselle ja pienelle
tilata netistä lisää vaatteita, joista epäsopivat palautetaan heti seuraavana päivänä
hymyillä yltiöonnellisena, kun aurinko paistaa työpaikalla sälekaihtimien välistä ja yrittää selittää äkillistä onnen tunnetta auringon ilmaantumisella.
Ja sitten, kuudentena päivänä. Paha päivä töissä ja vatsaa kivistää, ei kai siihen muuta tarvita. Harkitsen taas sadannen kerran dopplerin tilaamista. Mieheni mielestä se vain voisi lisätä huolestuneisuutta, jos ääniä ei saakaan kuuluviin, ja kaikki voisi silti olla hyvin. Ja hän on oikeassa. Mutta entäpä jos äänet kuuluisivatkin aina hyvin ja mieleni rauhottuisi? Niin, taas hetkeksi. Kenties mielenrauhan säilymisen aika jopa lyhenisi. Toivon, että liikkeet alkaisivat jo tuntua, niin olisi jotakin konkreettista muistutusta tästä raskaudesta.
Lapsettomuudesta konkreettinen muistutus sitä vastoin putosi laukustani lattialle kaupan kassalla pari päivää sitten. Laukkuun, jonne yhden klinikkakäynnin jälkeen sulloin pistämiskamat, oli ilmeisesti jäänyt yksi neula, joka yhtäkkiä, keskellä päivää, ikään kuin taas muistutti minua viime vuodesta. Kops vain. Toivottavasti ne S-marketin mummot eivät nyt luule, että olisin jokin pahakin narkkari siellä villakangastakissa pyörimässä heidän hedelmätiskillään. Hämärä tyyppi, kertakaikkisesti.
Tekstit
6 kommenttia:
Mielenrauha on kyllä synkeä kaveri, se ei ikinä tule jäädäkseen. Raskausaika on kait valmentautumista siihen ettei sen lapsen kanssa ole mielenrauhaa ikinä lyhyitä hetkiä pidempään - huoli on muuttamassa hartioillesi pysyvästi. Olenpas piristävä! ;) Mutta niin se on, hitto soikoon. Harmittavaista, mutta totta.
Juuri noiden miehesi perusteluitten takia en aikanaan itse tilannut doppleria vaikka aivan sairaan huolissani olinkin koko ajan. Jollain ihmeen ilveellä sain itseni tsempattua aina sinne puolivälin paikkeille jolloin liikkeet alkoi tuntumaan, ja sen jälkeen saikin sen varmistuksen aina niiden muodossa: kaikki on hyvin.
Tsemppiä toivottelen edelleen, hengessä mukana! <3
Minä yritin koko raskausajan psyykata itseäni sellaiseen "kaikki menee varmasti hyvin"-mielentilaan. Aina kun ajatukset harhailivat kaikissa kauheuksissa, joita voisi tapahtua, yritin työntää ne heti pois mielestä. Tätä samaa taktiikkaa olen yrittänyt toteuttaa nyt kun vauva on jo saatettu turvallisesti mahan tälle puolen. En halua elää elämääni murehtien tulevia, vaan mielummin nauttien tästä hetkestä.
Kiitos kommenteista, Anniina ja Taika!
Juu, en minä huolesta soikeana ihan koko aikaa ole, vaikka täältä ehkä sellaisen käsityksen voisikin saada. ;) Puoliväliä, liikkeitä ja rakenneultraa kuitenkin odotan, jospas sitten viimeistään voisi vaihtaa jos-elämän kun-elämään.
En muuten vieläkään tilannut doppleria, ja nyt yritän pysyä koko ajatuksesta erossa, kun tänne asti olen jo selvinnyt ilman kyseistä laitetta. :)
Itselläni kotidoppler toi kyllä mielenrauhan. Vuosia yritystä, hoitoja ja pari keskenmenoa kun on meillä takana, oli olo niin skeptinen raskauden onnistumisesta. Pitkän pähkäilin ostanko sen vai en juuri pelosta etteivät sydänäänet aina löytyisikään. Jossain 14 viikolla sen sitten tilasin ja onnellinen virne naamalla olen maannut sohvalla jumputusta kuunnellen. Miehellekin se on ollut kiva, tuonut asian konkreettisemmaksi. Nyt kun liikkeitä on hiukan alkanut tuntumaan, käyttö varmasti vähenee. Toki sitä ei enää varmaan kannata lähellä puoltaväliä tilata.
Onnea odotukseen, nopeastihan nämä viikot tässä kuluvat itse kullakin:)
K ja toukka rv 18+1
Huhuu..?
Mitä kuuluu meidän omalle S-Marketin huumediilerille? :)
Kiitos huhuilusta, täällä ollaan!
Lähetä kommentti