Vaikka yritin pitää sanaisen arkkuni hetken aikaa suljettuna, niin pakko kuitenkin kertoa tämä.
Kävin kuuntelemassa livenä muun muassa nämä laulut:
Ja kyynelehdin jälleen sanoja kuunnellessani.
Ehkä se johtui myös hormoneista ja kivistävästä vatsasta, tästä tilanteesta ja lapsettomuudesta, jota ei niin vain unohdeta, koska se on läsnä koko ajan. Ehkä niistä kaikista muista pinnalla olevista asioista, työkiireestä, hautajaisista. Elämän epäreiluudesta.
Tai sitten siitä, Putroa lainatakseni, että vanhemmiten sitä vain on sentimentaalinen paska.
Tai sitten siitä, että Elämä on juhla.
Joskus.
Nyt on muuten taas hieman toivoa.
Jos oikein katsoin, tieto yhdestä, isosta munarakkulasta sai miehenkin silmät kostumaan.
Joten ehkä ollaan sit molemmat samanlaisia.
Sentimentaalisia paskoja.
Tekstit
3 kommenttia:
Voi nuuti sua... Halaisin jos pystyisin, mutta ota vastaan virtuaaliset halaukseni. Jaksamista voin vain toivottaa ja kertoa, että olen hengessä mukana :)
Voi Nuuti, täällä toinen (kolmas) sentimentaalinen paska toivoo munasolulle onnekasta matkaa!
Kiitos Mafalda, mukavaa tietää, että hengessä ollaan mukana! (jos muuten luet tätä, niin olisi mukavaa saada tietää sunkin kuulumisiasi.. :)
Taivaanpii,
Kiitos! Mukavaa kuulla sinustakin, kun blogiinkaan ei ole tullut merkintöjä.
Lähetä kommentti