torstai 27. elokuuta 2009

Mitä jos alkais erakoksi

Olin vastikään erittäin alkoholintäyteisissä juhlissa, joissa musiikki raikasi, tanssia ja naurua riitti -  siellä kaikilla oli niin mukavaa (oi jospa oisit saanut olla mukana!*). Siinä lasi kädessä, tanssilattian virkaa toimittaneen olohuoneen reunalla seisten iloisessa nousuhumalatilassa kohtasin miehen erään kaverin, joka ohi mennen kosketti varovaisesti vatsaani ja kysyi hilpeästi, joko siellä kasvaa joku tai koska tällaista saa odotella.

Tällä viikolla taas töissä satuin istumaan kahvitauolla pöydän ääressä, jossa pari naispuolista kollegaa alkoi, tuosta noin vain, varoittamatta, pohtia synnytystä. Toinen kerta oli kuulemma kuin unelmasynnytys ja niin juuri, joo, ja oikein ihanaa, juu, ja paikat aukesi nopeasti, joo, aivan, niin oli sitten nopea toimitus, mmm, aivan ihanaa, että ihan erilainen kokemus kuin ensimmäinen, että ihanaa, mmm, niin.

Mietin vain, jos alkaisin hetkeksi erakoksi. Ja jos ei haluaisi töissä nähdä yhtään ihmistä, niin olisiko minulla muita vaihtoehtoja kuin alkaa majakanvartijaksi?

* tämä laulu on muuten mielestäni suoranaista **ttuilua ollakseen lastenlaulu. Että eipä kaikki päässyt Puten kekkereille, voivoi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan loistavaa tekstiä - kirjoitatko työksesi? Ainakin sinulla olisi siihen ammattiin kaikki edellytykset. Pidän kovasti blogistasi, käyn omassa elämässäni läpi samoja asioita ja kirjoituksesi tuovat lohtua. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Eikös kaikilla meillä kuitenkin ole oikeus elää normaalia elämää, vaikka sinulla surua onkin? Raskaudesta ja synnytyksistä puhuminen on naisten normaalia elämää. Ei kai sen kuulu pysähtyä sinun takiasi? Jokaisella meillä on omat murheemme ja surumme, jos pitäisi ne kaikki huomioida ei kahvipöydässä olisi enää keskustelua... ja senkin sitten joku ottaisi henkilökohtaisesti, että kun ei enää edes puhuta...

"Sinun surusi on suuri, koska se on sinun surusi juuri." Toisilla on toiset murheet. Ei niitä voi laittaa järjestykseen.

nuuti kirjoitti...

Ensimmäinen anonyymi,
kaunis kiitos kommentistasi, tuli hyvä mieli! En kirjoita työkseni, mutta sanottaisiinko ympäripyöreästi, että toki siihen liittyy kirjoittaminen jollakin tapaa ;)

Toinen anonyymi,
kommenttiisi viitaten kirjoitin pari uutta tekstiä. Ettei jäisi epäselväksi.