Inseminaation riemua jatkui sitten tasan kaksi päivää. Pieni vuoto jatkui ja jatkui, kunnes ei ollut epäselvyyttä, että kuukautiset alkoivat ennen aikojaan. Olisin halunnut jännittää koko rahan edestä, kokonaiset kaksi viikkoa, ja mahdollisesti hajota vasta sitten. Mutta sitä vastoin hajoilin hitaasti koko viikon, jonka jälkeen, sopivasti juhannusviikonloppuna, ei tarvinnut enää edes yrittää kuvitella mitään.
Koska itkin pettymystä ja yleistä pahaa oloa jo kesken viikkoa, välttelin wc-käyntejä ja romahdin hetkeksi jokaisesta verta muistuttavasta pisarasta, ei kuitenkaan enää erityisesti itkettänyt lopullinen tulos.
Onneksi mies on niin ihana. Sopivasti se järjen ääni tässä sentimentaalisessa hulluudessani. Olen varmasti ollut melkoisen sietämätön viime aikoina, ja wc-raporttini epäkiinnostavia tai ainakin epätoivottuja. Nyt voisi siis taas keskittyä lomaan, kesään. Elämään. Nauraa enemmän kuin itkeä.
Mutta kun.
Olisin niin halunnut olla raskaana juuri tänä kesänä.
Tekstit
8 kommenttia:
Voi Nuuti, niin samoissa mennään. Minulle tehtiin inseminaatio 4.6. ja sain odottaa ylikin 2 viikkoa, sillä testipäivä oli 22.6. eli viime maanantaina ja tyylipuhdas negahan sieltä tuli, jälleen kerran. Lopetin Luget siihen ja sain odotella vielä 2 päivää ennenkuin menkat keskiviikkona vihdoin alkoi. Hidasta hajoamista täälläkin.
Tämän lisäksi EILEN eräs uskova kollega kysyi, että olenko ajatellut lisää lapsia. Vastasin suoraan, että kyllä, mutta ei ole saatu. Kun hän vielä jatkoi, että harjoittelua sitten vaan, niin tuli jo väkisin kyyneleet silmiin, ja sanoin, että harjoittelu ei auta, vaan on jo saatu lääketieteellistäkin apua. Vaikka tilanne oli vaikea, niin loppujen lopuksi koin lohdullisena, kun hän kysyi saako rukoilla puolestani. Kyllä se minulle sopii, jos se vaikka auttaisi.
Parempaa loppukesää meille! Toivon auringon kuivaavan kyyneleet ja lämmittävän hitaasti hajonnutta sisintä myöten.
-Annis-
*halaus*
Voi ei... :( *halaa*
Voi kurjuus! Olen pahoillani! Voimia, Jaksamisia ja Halauksia!
*halaus*
Oon pahoillani.
Mie olen niin pahoillani.
Olen seurannu sinun kirjoituksia jo jonkin aikaa, mutta en vain ole saanut kommentoitua.
Kirjoitat hienosti ajatuksistasi. Erittäin koskettavasti.
Kovasti voimia!
Hei Hopeinen Simpukka! Kävin blogissasi, mutten osannut/voinut jättää sinne sinulle viestiä. Tervetuloa vieraisille blogiini, jos haluat :)
Ja anteeksi nuuti, että käytän sinua tässä välikappaleena. Miten voit?
Kiitos kaikille.
Ei kai tässä voi kuin jatkaa yrittämistä, tosin en tiedä, jatkammeko yksityisellä vai odotammeko sitä ihmeen päivää, kun julkisella asia taas voisi edetä.
Olen kyllä niin kyllästynyt tähän odottamiseen ja etenkin siihen, että tähän ei oikein voi itse vaikuttaa. Mutta ainakin nyt voi oikeasti edes yrittää elää hetkessä, kun on kesä ja loma, joten tavallaan toivookin ajan menevän hitaasti. Joutilaisuuteen nimittäin tottuu nopeasti ;)
Lähetä kommentti