Tässä vauvahaaveesta lapsettomuuteen siirtymisessä on ollut vaikka mitä vaiheita, ja taas on yksi sellainen meneillään. Kauhea **tutus. Tämän vaiheen aikana ei tee mieli nähdä muita ihmisiä*, ja sen onneksi toteutinkin pääsiäislomalla (perheitä ei lasketa). Mies sen sijaan on ehkä suru-vaiheessa, mutta uskoisin tartuttavani tämänhetkisen vaiheeni pian, ellei se sitten jo alkanut. Niistä muista ihmisistä nimittäin.
Se yksi muu ihminen tuli kyläilemään miehen lapsuudenkotiin, uteli lapsenteosta. Ne toiset muut ihmiset raahasivat mukanaan vielä oikein esimerkkituotoksen, johon viitaten sitten muka hauskasti kiusoittelivat, että tästä se vauvakuume tarttuu ja kannattaisiko sinunkin. Onneksi en ollut paikalla, mutta tulin surulliseksi, että mieskin joutuu kuuntelemaan ihmisten ajattelemattomia lausahduksia, lapsentekojuttuja. Eikö riitä, että niitä on sanottu minulle? Kannattaisiko kuitenkin harkita, ennen kuin alkaa puhua lapsen tekemisestä eikä tuputtaa viiden lapsen ideologiaansa kaikille? Kun kaikki eivät niitä lapsia halua ja jotkut haluavat, mutta eivät saa. Kummassakin tapauksessa on varmasti yhtä raivostuttavaa, kun ei jaksa tai halua selittää asioiden oikeaa laitaa. Mikähän siinäkin muuten on, että uskotaan sen oman ryttyisen vauvan tuovan muille vauvakuumeen?
Huolimatta ajattelemattomista ihmisistä loma on aina loma. Parasta oli ehkä pilkkiminen auringon paistaessa. On oikeastaan kummallista istua päivä järven jäällä ja odottaa, että kala söisi, kun ei eilenkään syönyt. Aika tuntuu melkein pysähtyvän, kun ei tarvitse katsoa kelloa, ja eipä siellä jäällä kilometrin säteellä niitä muitakaan ihmisiä juuri ole.
Loman jälkeen voikin sitten odottaa viikonloppua.
Ja miten taaskin käytin verbiä odottaa, vaikka täällä ei edelleenkään odoteta?
* ja arvatkaa vain, tapaanko työssäni päivittäin muita ihmisiä ja paljon? Kyllä. Tätä siis toteutetaan vain vapaa-ajalla. Joskus kyllä kaipaisin sellaiseen työhön, johon mentäisiin aamulla, istuttaisiin tietokoneen ääressä ja sitten illalla lähdettäisiin pois. Mutta onneksi tämä on vain vaihe.
Tekstit
2 kommenttia:
Minäkään en ymmärrä tuota tuputtamista... Ei siinä ole mitään järkeä, katseli miltä kantilta tahansa. Jos ei halua lapsia, ei se vauvakuume varmasti toisen kitisevää muksua katsellessa.
Blogisi innokkaana anonyyminä lukijana rohkenen taas kommentoida... Nuo vauvautelut ja tuputtamiset saavat minun(kin) karvat pystyyn! Minulta uteli tällä viikolla jopa joku puolituttu koirapuistossa vauvasuunnitelmistamme! Enkä tiedä edes tyypin nimeä, ainoastaan hänen koiransa nimen. Olisi tehnyt mieli paukauttaa totuus lapsettomuudesta, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt...*huokaus*
Lähetä kommentti