Olen vältellyt syvällisiä pohdintoja aiheesta kuka lapsen ansaitsee ja ansaitsenko minä lapsen, olenko ollut tarpeeksi kiltti, kärsivällinen ja toivova, olisinko loistavaa äitiainesta vai en. On parempi, kun en edes mieti, koska tämä ei mielestäni ole ollenkaan ansaitsemiskysymys. Lapsia ei kuitenkaan jaeta minkään CV:n perusteella tai edes sen, kuinka kauan on jo odottanut. Ei tässä olla muussa jonossa kuin lapsettomuusklinikan hoitojonossa, ja sekin jono on epäreilu eikä hoidon tuloksia jaella jonotusjärjestyksessä.
Joillekin, jotka kauan kaivatun plussan saavat testiin, saatetaan kirjoittaa, että he ovat sen ansainneet. Ymmärrän tästä ansaitsemisesta siis toisen puolen ja voisin itsekin ajatella, että joku kivikkoisen polun kulkenut todellakin ansaitsee plussan. Mutta en silti ajattele, että minulle voitaisiin niin koskaan sanoa tai kuvittelisin itsestäni, että ansaitsisin plussan enemmän kuin joku toinen.
Vaikka yritän pääasiassa kuitenkin olla ajattelematta ansaitsemisasiaa, niin tänään se taas tuli mieleeni nähtyäni mainoksen illan 4D-dokumentista. En ole varma, haluanko katsoa, kun ohjelman nimi on Raskaana ja humalassa. Taannoinen dokumentti huumeriippuvaisten lapsista, vieroitusoireita huutavista vastasyntyneistä, nimittäin sai jo pohtimaan sitä.
Että miksi ne kun ei me.
Tekstit
2 kommenttia:
Hassua kun mainitsit tuon dokumentin... Huomasin mainoksen eilen telkkarissa ja sanoin nimenomaan miehelleni, että tuon katsominen olisi turhaa itsensä provosoimista. Houkutus on silti suuri.
Minä katsoin dokumentista alun. Mua ärsyttää nuo 4d:t, kun ne on aina provosoivia. Niissä näytetään maailmankaikkeuden tyhmimmät ihmiset. Mutta kyllä, monesti oon ajatellu, että miksi nuo, mutta ei me. Miksi narkkarit saa loppuun asti kestävän raskauden, kun ne, jotka sitä on yrittäny vuosia, menettää raskauden vaikka on tehny kaiken oikeen.
Elämä on epäreilu.
Lähetä kommentti