Melkein

Välillä tuntuu, että aloittaisin e-pillerit koska vain uudelleen, jos niiden kaikki hyvät vaikutukset voisi saada takaisin, mutta voisi tulla raskaaksi. Kuka tekisi sellaiset pillerit? 

Joskus myös huvittaa, kun luulin, että minun ei tarvitse enää muistaa ottaa mitään pillereitä, kun lopetan e-pillerit. Lääkkeiden määrä on moninkertaistunut, kun Terolut alkaa olla vakiokamaa (niiden jälkeen tulee kuukautiset, tosin niukat sellaiset) ja vitamiinilisää ja muuta sellaista on tullut myös ostettua. Uutena on ihoon vaikuttavat lääkkeet, joista toisesta menee vatsa sekaisin, jos syömisen ja lääkkeenoton suhde ei ole optimaalinen, ja toinen on voide, jota ei saa käyttää raskaana ollessa. 

Eniten rasittaa ihon huono kunto. Yleensä en meikkaa kesällä juuri lainkaan, sillä iho on ollut ruskettunut ja hyväkuntoinen, mutta nyt meikkaaminen tuntuu välttämättömältä. Lomalla en ollut heti aamusta meikkipussi edessäni kylppärissä, ja heti äitini kyseli ihostani ja pillereistä. Sivuutin kysymyksen jotenkin, mutta todella epäuskottavasti, ja yritin vaihtaa puheenaihetta. Melkein jo kerroin tästä projektistani, suurimmasta toiveestani ja haaveestani, mikä minulla on. Mutta se melkein oli kuitenkin liian kaukana, hetki katosi mielestäni, en pystynytkään.

En kestäisi mahdollista sääliä tai spekulointia siitä, onko jossakin jotakin vikaa, sillä minun pitää ensin itkeä itse, ennen kuin voin suhtautua neutraalisti siihen, miten muut reagoivat. Siihen menee hetki aikaa, sillä en oikeastaan ehtisi nyt ajatella tai surra, kun on muuta tekemistä. Niin kuin vaikkapa työ. Olisin toivonut, että minua onniteltaisiin näihin aikoihin ennemmin vauvasta tai raskaudesta, kun sitä toivon niin paljon, mutta ei näitä asioita voi itse päättää. Johonkin asti pystyy vaikuttamaan, mutta sitten loput vain järjestyvät, joskus ja jotenkin. Ehkä ja toivottavasti.