Epäolennaisia havaintoja

Joskus tulee kiinnittäneeksi huomiota asioihin, jotka mainitaan vain sivulauseessa, ohi mennen. Mutta yllättäen sellainenkin asia voi jää mieleen, joskus pitemmäksi aikaa, ehkäpä niinkin, että itse pääasia unohtuu. 

Töissä oli yksi päivä tilaisuus, jossa kuuntelin arvovaltaisen herran, vai-mikä-se-nyt-olikaan, ylevää puhetta. En muista sisällöstä juurikaan muuta kuin sen, että siinä kehotettiin kertomaan omille tuleville lapsilleen, jälkipolville, kuinka isänmaata on rakennettu. Sillä samaisella hetkellä en enää ajatellut muuta kuin että kaikki eivät välttämättä koskaan saa lapsia, vaikka haluaisivat, ja jos kuulun niihin, niin kelle sitten kerron tarinoita? 

Myöhemmin kotona taustalla televisiosta tullut Soneran mainos kouluun lähtevästä pojasta sai myös ajatukset sivuraiteille. Äiti ja isä ja poika. Soneran kaaren alle piirtyy sana perhe. Samalla muistuu mieleen myös ne aikaisemmat saman firman mainokset, joissa ollaan muun muassa synnyttämässä ja koko perhe voi kommunikoida keskenään puhelimen välityksellä. Miksi mainoksissa ei ole kahden ihmisen perheitä? Kaksi ihmistä on kun oikea perhe, ihan oikeasti. En muutenkaan pidä sanonnoista "nyt meistä tuli oikea perhe, kun saimme lapsen", ja vielä vähemmän "nyt vasta voi tietää, mitä rakkaus/elämä/välittäminen on, kun olen äiti ja olemme perhe". Plaa. 

Tänään taas kuulin radiosta, kuinka opiskelijoiden pitäisi tehdä lapsia. Niin, tehdä. Kovasti yritetään, mutta ei ole vielä näkynyt tai kuulunut tulevaisuus-babysta mitään. Että kärsivällisyyttä vain päättäjillekin. Ehkä samaan aikaan, kun joku siellä jossain kirjoittaa palopuhettaan siitä, kuinka lastentekoon kannattaa jo ryhtyä, joku suree kuukautisiaan. Taas.