Vauvahaaveiluihurahduksessani olen ehtinyt etsimällä etsimään oireita, joiden perusteella voisi päätellä jotakin jostakin. Havaintoja:
- Viime sunnuntaina vatsaa nipisti ja sattui. Saattoi tosin johtua viikonlopun ruokavaliosta, johon kuului vielä sunnuntainakin jälkiruokaa, popkornia, jäätelöä, vähän lisää popkornia, päälle suklaata. Vähemmästäkin saa varmasti vatsanväänteitä.
- Alkuviikon tuskallisuutta lähestyvä väsymys. Kun ei vaan saa silmiä auki aamulla, ja siitä sitten jossakin vaiheessa päivä alkaa, minä siinä h-i-t-a-a-s-t-i edeten. Päivänvalon perässä ei melkein edes pysy, olo kuin talviunessa. Mutta hei, eikö maanantait aina ole vähän tuollaisia?
(Aamun muuten täydensi lehtimyyjä, jonka mainospuheelta en saanut suunvuoroa kuin vasta lopuksi, kun tilaus oli jo lähtemässä. Kohtelias "ei kiitos" sai myyjän sulkemaan puhelun niin, että jäin tuijottamaan puhelinta. Ehkä sillä oli paha päivä, tai NE hormonit...)
- Ja muuten onkin aivan oireetonta. Terolut on seuranani vielä neljä päivää, ja sitten taas odotetaan. Eipä tämä mitään järisyttävän jännittävää ole...
Joskus ennen joulua ehdin jo ihailla tätä luomuihmisen eloa, mutta en enää ole niin innoissani johtuen teini-iän flashbackeista. Akne, finnitauti, voi kestää koko lopun elämän, mitä ei koskaan kerrottu silloin joskus, kun lohduteltiin, että "se on tää murrosikä, joka kaiken aiheuttaa, parin vuoden päästä ei enää ole näpyn näppyä". Toisaalta olisi ollut masentavaa kuulla totuus, kun se on masentavaa kuulla nytkin. Siis että lopun elämää, kiitos vaan.
Kasvoissa tilanne ei ole varsinaisesti paha, mutta paristakin näppylästä tekisi mieli alkaa parkumaan, kun muistaa teini-iän tilanteen. Jos nyt olisi kesä, menisin jonnekin syrjäiseen paikkaan pariksi päiväksi makoilemaan paahtavan auringon alle ja kärventämään selkään ilmestyneet tuhannet (tai paljon niitä ainakin on) pienet näpyt pois - kuulostaapa epäterveelliseltä ajatukselta kun ottaa huomioon auringon vaarat. Nyt ei auta kuin iltaisin levitellä apteekista ostettua reseptilääkettä selkään ja kasvoihin ja toivoa, että se auttaisi. Toinen rasittava pillerittömyyden oire on se, että hiukset pitää pestä joka päivä, jos tahtoo näyttää suurin piirtein ihmiseltä. Pitäisiköhän tästä kaikesta syyttää hormoneita?
Jollakin tavalla lohduttavaa kuitenkin on, että joskushan tämä on joka tapauksessa edessä, jos lapsia haluaa. Ja jos lapsia ei haluaisi tai niitä ei saisi, niin tahdittomat ihmiset kyselisivät kuitenkin, että miksi ei ku onhan ne niin ihania ainakin tämä oma pikku räkänokkapiltti. Voisiko siihen sitten vastata, että "no ku pelkään finnejä ku mulla oli niitä teini-iässäkin ennen pillereitä..."?
- Viime sunnuntaina vatsaa nipisti ja sattui. Saattoi tosin johtua viikonlopun ruokavaliosta, johon kuului vielä sunnuntainakin jälkiruokaa, popkornia, jäätelöä, vähän lisää popkornia, päälle suklaata. Vähemmästäkin saa varmasti vatsanväänteitä.
- Alkuviikon tuskallisuutta lähestyvä väsymys. Kun ei vaan saa silmiä auki aamulla, ja siitä sitten jossakin vaiheessa päivä alkaa, minä siinä h-i-t-a-a-s-t-i edeten. Päivänvalon perässä ei melkein edes pysy, olo kuin talviunessa. Mutta hei, eikö maanantait aina ole vähän tuollaisia?
(Aamun muuten täydensi lehtimyyjä, jonka mainospuheelta en saanut suunvuoroa kuin vasta lopuksi, kun tilaus oli jo lähtemässä. Kohtelias "ei kiitos" sai myyjän sulkemaan puhelun niin, että jäin tuijottamaan puhelinta. Ehkä sillä oli paha päivä, tai NE hormonit...)
- Ja muuten onkin aivan oireetonta. Terolut on seuranani vielä neljä päivää, ja sitten taas odotetaan. Eipä tämä mitään järisyttävän jännittävää ole...
Joskus ennen joulua ehdin jo ihailla tätä luomuihmisen eloa, mutta en enää ole niin innoissani johtuen teini-iän flashbackeista. Akne, finnitauti, voi kestää koko lopun elämän, mitä ei koskaan kerrottu silloin joskus, kun lohduteltiin, että "se on tää murrosikä, joka kaiken aiheuttaa, parin vuoden päästä ei enää ole näpyn näppyä". Toisaalta olisi ollut masentavaa kuulla totuus, kun se on masentavaa kuulla nytkin. Siis että lopun elämää, kiitos vaan.
Kasvoissa tilanne ei ole varsinaisesti paha, mutta paristakin näppylästä tekisi mieli alkaa parkumaan, kun muistaa teini-iän tilanteen. Jos nyt olisi kesä, menisin jonnekin syrjäiseen paikkaan pariksi päiväksi makoilemaan paahtavan auringon alle ja kärventämään selkään ilmestyneet tuhannet (tai paljon niitä ainakin on) pienet näpyt pois - kuulostaapa epäterveelliseltä ajatukselta kun ottaa huomioon auringon vaarat. Nyt ei auta kuin iltaisin levitellä apteekista ostettua reseptilääkettä selkään ja kasvoihin ja toivoa, että se auttaisi. Toinen rasittava pillerittömyyden oire on se, että hiukset pitää pestä joka päivä, jos tahtoo näyttää suurin piirtein ihmiseltä. Pitäisiköhän tästä kaikesta syyttää hormoneita?
Jollakin tavalla lohduttavaa kuitenkin on, että joskushan tämä on joka tapauksessa edessä, jos lapsia haluaa. Ja jos lapsia ei haluaisi tai niitä ei saisi, niin tahdittomat ihmiset kyselisivät kuitenkin, että miksi ei ku onhan ne niin ihania ainakin tämä oma pikku räkänokkapiltti. Voisiko siihen sitten vastata, että "no ku pelkään finnejä ku mulla oli niitä teini-iässäkin ennen pillereitä..."?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti