Olen viime vuosina harmitellut sitä, että vanhat ystävyyssuhteet eivät pysy samanlaisina kuin silloin ennen, koska yhteyttä pidetään harvemmin, siis ihan liian harvoin.
Sain jokunen aika sitten sähköpostin vanhalta ystävältä. Kivaa, että kirjoitti, mutta olisi voinut kirjoittaa jo kolme kuukautta sitten, jolloin hänelle kirjoitin. Teksti oli onnellisuutta hersyvää: valmistuminen, unelmien työ, uusi sohva, ulkomaan matkoja. Tulee ihan mieleen luokkakokous-efekti: on niin hauskaa tulla tapaamaan vanhoja luokkakavereita, jos itsellä menee hyvin, on menestynyt elämässä ja tulevaisuus näyttää kaikin puolin valoisalta.
Joskus olen vilkuillut koulukaverit-sivuja ja huomannut saman ilmiön. En ole vielä uskaltautunut laittaa nimeäni vanhojen koulujeni kohdalle, sillä odotan päivää, jolloin olen tehnyt jotakin merkittävää ja voin kertoa vanhoille luokkakavereille, että hyvin menee, terveisin maisteri nuuti. Vielä hienompaa on, jos maisteri saa vakituisen oman alan työpaikan. Ehkäpä olen silloin naimisissakin tai minulla on lapsi. Oma koti olisi myös kiva.
Että mitä sinne kuuluu?
Sain jokunen aika sitten sähköpostin vanhalta ystävältä. Kivaa, että kirjoitti, mutta olisi voinut kirjoittaa jo kolme kuukautta sitten, jolloin hänelle kirjoitin. Teksti oli onnellisuutta hersyvää: valmistuminen, unelmien työ, uusi sohva, ulkomaan matkoja. Tulee ihan mieleen luokkakokous-efekti: on niin hauskaa tulla tapaamaan vanhoja luokkakavereita, jos itsellä menee hyvin, on menestynyt elämässä ja tulevaisuus näyttää kaikin puolin valoisalta.
Joskus olen vilkuillut koulukaverit-sivuja ja huomannut saman ilmiön. En ole vielä uskaltautunut laittaa nimeäni vanhojen koulujeni kohdalle, sillä odotan päivää, jolloin olen tehnyt jotakin merkittävää ja voin kertoa vanhoille luokkakavereille, että hyvin menee, terveisin maisteri nuuti. Vielä hienompaa on, jos maisteri saa vakituisen oman alan työpaikan. Ehkäpä olen silloin naimisissakin tai minulla on lapsi. Oma koti olisi myös kiva.
Että mitä sinne kuuluu?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti