torstai 13. lokakuuta 2011

Se tunne

Kun ulkona vihmoo vettä ja lätäköt vain kiiltelevät sysimustassa syysillassa katulamppujen valokeilassa, niin tällaisena iltana, kun tulen jumpasta kotiin ja meidän ikkunoista näkyy ulos valoa, tulee sellainen lämmin tunne, joka tuntuu vatsassa asti. Tiedän, että isällä ja pojalla on ollut hauska iltahetki, puuron syömistä ja iltapesut, ja sitten parin kirjan jälkeen poika on nukahtanut isänsä kainaloon tyytyväisenä, minun rakkaat, meidän kotona. Ja se tunne on sellainen, että pitää ottaa muutama juoksuaskel, jotta olisi vähän nopeammin kotona.

Muutenkin kun olen ulkona syksyisin pimeällä, tykkään, kun monessa ikkunassa näkyy valot ja näyttää kotoisalta ja lämpimältä. Toivon, että kaikilla tulisi sellainen samanlainen tunne kuin minulla, kun on tulossa omaan kotiin: että siellä olisi niitä asioita tai ihmisiä, jotka tekevät kodin ja onnellisuuden ja hyvän olon.

Tähän syksyyn, tähän hetkeen ja tunteeseen päätän nyt nämä muutaman vuoden ajatukseni. Tiedän, en ehkä osaa kauan olla hiljaa, mieleen tulee jatkuvasti asioita, joista tekisi mieli kirjoittaa. Ehkä palaan siis vielä, joskus, jossakin. Siihen asti: hei hei! :)

14 kommenttia:

Iida kirjoitti...

Hei hei! Hyvin kirjoitettua tekstiä on ollut ilo lukea!

Anonyymi kirjoitti...

Nööööööyyyyyy! Etsävoilopettaa! Tai voithan sä. Näköjään ;)

Ihana kuvaus, samaa mieltä.

Hei hei ny sitte :')

EmmyAurora kirjoitti...

Voi ei, mutta ihanan tarinan olet piirtänyt tähän blogiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Toivottavasti kuulemme vielä joskus, joten siihen asti hei hei!

Sydänjää kirjoitti...

Mulla on ollut tuo sama lämmin tunne, kun olen illalla ollut koirien kanssa lenkillä ja sieltä kaukaa on pilkottanut kodin valot. Siellä mun perhe odottaa :)

Kiitos blogistasi, se on ollut yksi suosikeistani, toivottavasti kuullaan joskus. Siihen saakka hei hei!

Anonyymi kirjoitti...

Ajatuksiasi on ollut kiva lukea, mutta oikein ihanaa jatkoa vaikkei sinusta enää blogimaailmassa kuuluisi!

t. anonyymi lukija

Pilvi kirjoitti...

Ihana kuvaus kotiintulosta. Juuri kuin pitääkin.

Hei hei!

Viggolino kirjoitti...

Ihanan lämmin kirjoitus loppuun, juuri niin lämminhenkinen kuin kuva sinusta näiden tekstien perusteella on tullutkin.

Heippa vaan, hyvää jatkoa, toivottavasti kuulen vielä joskus jossain jotain.

Mafalda kirjoitti...

Kiitos, että olet jakanut tarinasi kanssamme <3 Kaikkea hyvää elämäänne!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos sinulle että olet jakanut kokemuksesi kanssamme. Olen saanut niistä tajuttoman paljon.

Kaikkea hyvää!

Anonyymi kirjoitti...

Hei hei!
Kiitos jaetuista paloista, on ollu mukava lukea :)

t. äiti ja tytär 1v 3kk

PNG kirjoitti...

Hei hei. Kaikkea hyvää jatkoon, ihania hetkiä elämääsi!

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti vielä joskus haluat jakaa ajatuksiasi ja kohtauksia elämästäsi meille, sillä tekstejäsi on ollut ilo lukea!:) Niin monessa hetkessä on tullut huokaistua, että "ihanaa, kuinka joku osaa pukea tuon tunteen tai ajatuksen sanoiksi. Noin meilläkin tapahtuu!" Kiitos ja kumarrus ja toivottavasti vielä kuulemme sinusta!

Muumi kirjoitti...

Juuri eilen katsoin taloamme pimeästä illasta ja mietin juuri samoin. Koti on ihana paikka. Kiitos koskettavasta blogistasi. Jään odottelemaan mahdollista jatkoa - hei-hei!

nuuti kirjoitti...

Kiitos kaikille kaikista kommenteista tähän blogiin, ilahdun aina jokaisesta :) Kaksi kuukautta näköjään maltoin olla hiljaa, uudet jutut ovat osoitteessa:
http://perheillaan.blogspot.com/